Kärsämäen historia on pitkä ja monivaiheinen. Asutusta Vähäjoen rantamilla on ollut tuhansia vuosia. Turun teollisessa kehityksessä alueella on myös ollut merkittävä rooli. Jo 1700-luvulla Kärsämäessä toimi tiilitehdas ja yksi turkulaisen tehdasteollisuuden kulmakivi – Hellaksen makeistehdas – aloitti toimintansa 1916.

Jokaisella kaupunginosalla on omat legendansa. Yksi Kärsämäellä vahvasti 1900-luvun alussa vaikuttaneista persoonista oli suurtilallinen Juho Fredrik Piipanoja. Piipanojan vaikutus näkyy tänäkin päivänä Kärsämäellä, eikä vähiten sen vuoksi, että itäisessä Kärsämäessä virtaa Piipanoja.

1870 syntynyt Piipanoja vaikutti Kärsämäellä voimakkaasti varsinkin ennen ja jälkeen itsenäistymisen. Vuonna 1951 kuollut Piipanoja oli monessa mukana varsinkin 1910–30-luvuilla. Esimerkiksi 1912 pakkohuutokaupattiin Hiiden, Marttilan ja Vähä-Simolan tilaa. Hiiden kartanon nimi muuttui myöhemmin Kärsämäen kartanoksi.

Kunta päätti huutaa tilat ja Piipanoja nimitettiin toiseksi asiamieheksi pakkohuutokauppaan. Lopulta Piipanoja kuitenkin kieltäytyi huutamasta tiloja. Tilat päätyivät eräälle tehtailijalle, jolta Piipanoja osti ne itselleen. Kunnan kannalta asia oli ikävä, sillä pian pakkohuutokaupan jälkeen maiden hinnat nousivat reilusti.

Kärsämäellä edelleen toimiva pientaloyhdistys, Kärsämäen Asunnonomistajat ry., on yksi Turun vanhimmista pientaloyhdistyksistä. Nykyään toimivista vuonna 1930 perustettu yhdistys on neljänneksi vanhin. Piipanojalla oli oma vaikutuksensa myös yhdistyksen syntyyn.

Hiisin kartanon isäntänä Piipanoja ryhtyi perimään jo kertaalleen maksetuista torpanpaloista uutta maksua. Piipanojaa vastustamaan syntyi Marian Asunnonomistajien yhdistys, joka muutti nimensä 1990-luvulla nykyiseen muotoonsa. Yhdistyksen sitkeyden ansiosta Piipanoja lopulta taipui ja luopui vaatimuksistaan.

Vaikka Piipanojan värikkäistä vaiheista on olemassa monenlaisia tarinoita, eivät kaikki ole negatiivisia. Hevosrakkaana ihmisenä tunnettu mies kasvatti muun muassa monia kilpahevosia.

Piipanojalla oli myös ainakin pieni vaikutus turkulaisen tieteen kehityksessä, vaikka miehen halu tukea tiedettä ei ehkä ollutkaan täysin pyyteetöntä. 1920-luvulla Maarian seurakunnan rovasti oli lahjoittanut toimintansa aloittaneelle uudelle yliopistolle 25 000 markkaa. Tämän kuultuaan Piipanoja ilmoitti, että lahjoittaa yliopistolle 50 000 markkaa. Tosin täysin varmaa tietoa ei ole päätyivätkö Piipanojan rahat koskaan yliopistolle.