–Ihan päällimmäisenä nyt on mielessä, miten nämä kaksi maailmaa voivat edes olla olemassa yhtä aikaa.

Paimiolainen Liisa Nykänen lähti marraskuun puolivälissä Suomen Pakolaisavun järjestämälle matkalle Ugandaan. Kyseessä on ulkoministeriön rahoittama globaalikasvatusprojekti, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta pakolaisuudesta.

– Ensin parin koulutusviikonlopun aikana käsiteltiin pakolaisuutta sekä työtä kriisien ja konfliktien ehkäisemiseksi leireillä. Monet muut järjestöt pyrkivät parantamaan ihmisten oloja hyvin suoraan, mutta mielestäni on ihailtavaa, että Suomen Pakolaisavun työn kautta pakolaisille annetaan mahdollisuus tulla itse oman elämänsä herroiksi, Nykänen sanoo.

Lyhyen koulutuksen jälkeen Nykänen suuntasi Ugandaan Nakivalen pakolaisleirille. Leiri on konkreettinen muistutus siitä, että pakolaisia päätyy Eurooppaan ja muille mantereille lopulta vain pieni murto-osa. Nakivalessa asuu yli 90 000 pakolaista, joista valtaosa pakenee Kongon levottomuuksia.

Kongon kaoottisen konfliktin takia paikallisille jää kaksi vaihtoehtoa: paeta tilannetta tai kuolla. Pakolaisten musertavien tarinoiden kertaaminen tuntuu Nykäsestä vieläkin raskaalta.

– Yksi tyttö kertoi paenneensa Kongosta neljä vuotta sitten, eikä hänen vanhemmistaan tai sisaruksistaan ole tietoa. Hän piteli sylissään lasta. Arvelin, että hänellä on varmaan aviomies. Tyttö kertoi, että hänet oli raiskattu. Tämä tarinaansa kertova kuvankaunis tyttö on 18-vuotias, kuten minäkin, ja mietin, mitä itse tekisin tuossa tilanteessa. Millainen tulevaisuus on tällaisella tytöllä, siis äidillä, joka ei osaa lukea eikä kirjoittaa?

Rankkojen tilanteiden vastapainoksi Nykänen näki ja koki Nakivalen leirillä myös paljon hyvää. Eläväinen afrikkalainen kulttuuri kukoistaa kurjuuden keskelläkin. Jo majoituksen saaminen savimajasta on monille tilanteeseen nähden saavutus. Kaikesta huolimatta elämä on rikasta, ja ihmiset välittävät toisistaan.

– Opin, että pakolaisleirillä ei ole tyhjiä ihmisiä. Siellä on viisaita ja kouluja käyneitä ihmisiä. Siellä on jumissa ihan järkyttävä määrä potentiaalia, joka pitäisi vain saada jotenkin ulos.

Liisa Nykänen ja muut matkalle osallistuneet suomalaisnuoret kiertävät kouluissa kertomassa kokemuksistaan. Ugandan-matka vahvisti entisestään Nykäsen haaveita lähetystyöstä.

– Takaisin tultuani tiesin, että haluan tehdä tätä. Haluaisin opiskella kätilöksi ja suunnata erityisesti Afrikkaan, mahdollisesti myös Ugandaan. Haluan auttamaan heitä, jotka apua tarvitsevat.