Suurelle osalle ihmisistä produktiivinen viimetinka on täysin tuttu asia. Termit vain eivät välttämättä aukene kaikille. Oikeasti produktiivinen viimetinka on vain hienompi nimitys sille, että ihminen joko laiskuuttaan tai tyhmyyttään lykkää asioita. Lopulta ne jäävät tehtäväksi viimeiseen iltaan, viimeisille tunneille tai parhaimmillaan jopa viimeisille minuuteille.

Usein asioiden lykkäämistä pidetään huonona asiana. On arvostettavaa, että asiat tehdään hyvissä ajoin. Tarkemmin ajateltuna asioiden viime tingassa tekeminen voi aiheuttaa jotain hyvääkin. Kun aikaa ei ole, kaikki on pakko tehdä tehokkaasti. On sisäistettävä ja oivallettava asioita nopeasti, jotta tehtävät valmistuvat annettuun määräaikaan mennessä.

Kääntöpuolena saattaa tietenkin joskus olla se, että laatu kärsii. Näin ei silti välttämättä ole, vaan ainakin itse olen huomannut toimivani huomattavasti paremmin pienessä kiireessä. Mielestäni tilanne onkin vaikeampi heille, jotka ovat tottuneet tekemään kaiken valmiiksi jo viikkoja etukäteen. On rauhoittavaa, että kun asiat on tehty, niitä ei tarvitse murehtia. Eteen voi tulla myös yllätyksiä. Miten henkilö reagoi, kun hän ei olekaan enää “ajoissa”? Osaako hän toimia tilanteessa?

On mahtavaa, jos aikataulutus toimii sataprosenttisesti ja kaikki asiat on tehty jo kauan ennen annettuja deadlineja. Kannattaa silti myös muistaa, että välillä pitää opetella toimimaan kiireen ja paineenkin keskellä. Jos ei koskaan joudu työskentelemään stressitilanteessa, saattaa olla, että sellaiseen joutuessa romahtaa hyvinkin nopeasti.