Suomalaiset eläkesijoittajat menestyivät hyvin viime vuoden kansainvälisessä sijoitustuottovertailussa. Vakavaraisuussäänneltyjen sijoittajien sarjassa suomalaiset veivät edellisvuoden tapaan kaikki kärkisijat.

Suomalaisista parhaiten menestyi työeläkeyhtiö Veritas, jonka reaalituotto ylsi Eläketurvakeskuksen (ETK) tuottovertailussa yli kahdeksaan prosenttiin. Ilmarisen reaalituotto jäi niukasti alle kahdeksan prosentin. Varma ja Elo ylsivät molemmat yli seitsemän prosentin reaalituottoon.

Myös vakavaraisuussääntelyn ulkopuolisten eläkesijoittajien vertailuryhmässä suomalaisten reaalituotto oli vahva. Valtion eläkerahasto VER:n tuotto ylitti yhdeksän prosenttia, ja Kevan tuotto lähenteli kuutta prosenttia.

– Helsingin pörssin vahva nousu ja lähes nollaan jäänyt inflaatio tukivat kotimaisten eläkesijoittajien reaalituottoja merkittävästi, ETK:n erityisasiantuntija Antti Mielonen arvioi tiedotteessa.

Suomalaiset ylittivät reippaasti koko joukon keskiarvon. Kaikkien vertailuun valittujen eläkesijoittajien yhteenlaskettu reaalituotto oli viime vuonna 5,2 prosenttia.

Vuosi 2025 korosti eläkesijoittajien tuottojen suurta vuosittaista vaihtelua eri maiden ja sijoittajien välillä.

Hyvistä tuotoistaan tunnettu norjalainen eläkerahasto SPU ylsi viime vuonna vain vajaan kolmen prosentin reaalituottoon.

– SPU:n osakesijoituksissa vahva painotus Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla tarjosi positiivista tuottoa, mutta dollarin heikentyminen painoi tällä kertaa tuottoa alaspäin, yhteyspäällikkö Mika Vidlund kommentoi.

Viime vuoden kovin eläkesijoittaja oli eteläkorealainen julkisen sektorin eläkerahasto NPS. Sen reaalituotto oli peräti 16 prosenttia.

– Korean pörssi nousi viime vuonna raketin lailla. Esimeriksi Samsungin osake nousi yli 100 prosenttia tekoälybuumin ja muistisirujen vahvan kysynnän siivittämänä, Vidlund jatkaa.

Heikoimman sijoitustuoton sai viime vuonna hollantilainen terveydenhuolto- ja hyvinvointialan rahasto PFZW. Sen reaalituotto vajosi kuusi ja puoli prosenttia miinukselle.

Negatiivista reaalituottoa sai myös tanskalainen ATP.

– Sekä PFZW että ATP kärsivät pitkien korkojen noususta. Molempia eläkesijoittajia yhdistää velkakirjojen painottaminen sijoitussalkussa. Kun pitkät korot nousevat, velkakirjojen arvo laskee, Mielonen toteaa.

ATP:n riskipitoinen sijoitussalkku tuotti hyvin, nimellisesti lähes 20 prosenttia, mutta Tanskan Finanssivalvonnan määrittämä kokonaistuotto jäi ATP:lla silti negatiiviseksi.

– Suuri osa ATP:n varoista on sidottu eläkevastuiden korkosuojaukseen. Korkojen nousu heikensi suojaussalkun arvoa ja painoi siten koko eläkesijoittajan kokonaistuoton miinukselle, Mielonen tarkentaa.

Pitkän aikavälin tarkastelu tasoittaa sijoitustuottojen vuosivaihtelua. ETK:n vertailussa kymmenen vuoden (2016–25) ajanjaksolla eläkesijoittajien reaalituotto kulujen jälkeen on keskimäärin neljä prosenttia. Viidentoista vuoden jaksolla (2011–2025) keskimääräinen reaalituotto yltää lähes viiteen prosenttiin.

Paras pitkän aikavälin reaalituotto on norjalaisella SPU:lla, jonka reaalituotto kipuaa 8,1 prosenttiin.

Suomalaisista sijoittajista parhaimpaan pitkän aikavälin reaalituottoon yltävät Merimieseläkekassa MEK, Keva ja Kirkon eläkerahasto KER. Viidentoista vuoden reaalituotto on Merimieseläkekassalla keskimäärin 4,5 prosenttia vuodessa. Kevalla viidentoista vuoden reaalituotto on 4,2 prosenttia ja Kirkon eläkerahastolla 4,1 prosenttia.

Heikoimman sijoittajan paikan vie tanskalainen ATP. Sen viidentoista vuoden reaalituotto on kaksi prosenttia.

Vuodenvaihteessa hieman yli puolet suomalaisten eläkesijoituksista oli kiinni osakkeissa. Kotimaisista sijoittajista suurin osakepaino oli Kevalla, noin 63 prosenttia.

Sijoitustuottovertailun vahvin osakepaino oli norjalaisella SPU:lla. Sen varoista yli 71 prosenttia oli sijoitettu osakkeisiin.

Korkopapereita useimmilla suomalaisilla eläkesijoittajilla oli viime vuoden vertailun tapaan noin viidennes allokaatiosta. Eniten korkopainoa oli Valtion eläkerahasto VER:llä, jonka allokaatiossa velkakirjojen osuus oli yli kolmannes.

Vertailun suurin korkopaino oli tanskalaisella ATP:lla, joka oli sijoittanut lähes kaksi kolmannesta varoistaan korkopapereihin.

Kulujen merkitys sijoitustuotoille on pitkällä aikavälillä huomattava. ETK julkaisee nyt ensimmäistä kertaa erillisen kuluvertailun, joka tarkastelee eläkesijoittajien kuluja Ruotsissa, Norjassa, Kanadassa, Alankomaissa ja Tanskassa vuosina 2020–24.

– Tavoitteemme oli selvittää, kuinka läpinäkyvästi ja millä tarkkuudella eri maiden institutionaaliset eläkesijoittajat raportoivat sijoituskulujaan, Vidlund kertoo.

Vidlundin mukaan kuluvertailun tulokset ovat suuntaa antavia. Korkeampi kulutaso ei välttämättä kerro heikommasta tehokkuudesta. Se voi olla myös seurausta eläkesijoittajan sijoitusstrategiasta, jossa tavoitellaan parempaa tuotto-riski-suhdetta.

– Kuluja määrittävät erityisesti sijoitusallokaatio, sijoitustoiminnan aktiivisuus ja passiivisuus sekä se, missä määrin sijoituksia hoidetaan sisäisesti tai ulkoisten varainhoitajien kautta. Eri maissa on myös eri raportointikäytäntöjä. Tämän vuoksi kulut eivät ole täysin vertailukelpoisia, Vidlund toteaa.

Korkeimmat sijoituskulut ovat kanadalaisella CPPIB:lla, jonka sijoituksissa painottuvat osakkeet ja muut riskipitoisemmat sijoitukset. Vuonna 2024 CPPIB:n kulut olivat keskimäärin 0,90 prosenttia.

Matalimmat sijoituskulut olivat Norjan öljyrahastolla SPU:lla. Sen kulut olivat 0,04 prosenttia. Kyseessä on pitkälti osakeindeksejä seuraava rahasto.

Tanskalaisella ATP:lla kulut olivat 0,29 ja hollantilaisella PFZW:lla 0,36 prosenttia vuonna 2024.

Ruotsalaisilla AP-rahastoilla yhteenlasketut sijoituskulut olivat keskimäärin 0,22 prosenttia. Ruotsin hallituksen mukaan sisäisesti hallinnoidun pääoman osuus on AP-laitoksissa kansainvälisesti korkea, mikä voi osaltaan parantaa kustannustehokkuutta.

Suomen eläkesijoittajien tuorein kulutieto on vuodelta 2024. Finanssivalvonnan arvion mukaan työeläkevakuuttajien sijoitustoiminnan kulut olivat 1,0 prosenttia sitoutuneesta pääomasta.

Antti Mielonen puolestaan muistuttaa, että kuluja tulee tulkita ensisijaisesti eläkelaitosten välillä, ei maiden välillä.

– Esimerkiksi Alankomaissa on satoja eläkerahastoja, joiden kulut vaihtelevat 0,1 prosentista 0,8 prosenttiin. Maan eläkesijoittajien kuluraportointi on myös muita tarkempi. Alankomaissa on viime vuosina panostettu järjestelmällisesti kustannusten läpinäkyvyyden parantamiseen, maata voi pitää kuluraportoinnissa kansainvälisenä edelläkävijänä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)