Puistokatu, alkuperäiseltä nimeltään Wästra Alleén, on suunniteltu Carl Ludvig Engelin asemakaavassa ”alleéksi” eli puin reunustetuksi pääkaduksi. Engelin laatima asemaakaava valmistui vuonna 1828 eli suurta paloa seuraavana vuonna. Hän laati kaavan puiden suhteen sillä periaatteella, että valtaosa keskustan puista sijoittuu katuja mietittäessä rakennettaville tonteille. Siksi Turun keskustassa ei ole monia puistokatuja, vaan Engel suunnitteli tällaiseksi vain Puistokadun.

Nykyiset vanhemmat Puistokadun puut ensimmäisestä korttelista Ratapihankadulta itään kohti Mikaelinkirkkoa ovat 1900-alusta. Nuoremmat puut ovat vuodelta 1978. Puistokadun puurivit jäävän usein huomaamatta, sillä katu on täynnä liikennettä ja siitä vain ajetaan autolla läpi.

Puustoa on uusittu liikenteen määrän kasvun vuoksi. Kadun alkuperäinen profiili on ollut selkeästi erilainen ja kapeampi liikenteen suhteen. Kun edetään kohti jokirantaa, puurivistö ei ole ehyt, vaan esimerkiksi kääntyvien kaista rikkoo yhtenäisen Puistokadun bulevardin.

Puistokatuun liittyy Läntinen ja Itäinen Esplanadi eli aukiomaiset tilat nykyisen Martinsillan molemmin puolin. Esplanadit ovat nykyisin nimeltään Borenaukio ja Borenpuisto sekä toisella puolella Saaristosatama, Sairashuoneenpuisto ja Jaalakuja.

Juttusarjassa esitellään yksityiskohtia Turun kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvilta alueilta. Juttusarja toteutetaan yhteistyössä Turun kaupungin kanssa.