On todella sääli, ettei Turussa pelata koripallon mitalipelejä takavuosien malliin. Lounais-Suomen koripallokeskuksia ovat nyt Uusikaupunki, Salo sekä kaksi sensaatiomestaruutta kaapannut Loimaa Bisons. TuNMKY voitti kultavuosinaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa neljä koripallon SM-kultaa sekä saman verran himmeämpiä mitaleita vielä päälle. Joukkue kaappasi vielä SM-pronssia 1999, mutta joukkueen nimi oli tuolloin Piiloset.

Turun NMKY:n urheilijat näki seurana päivänvalon vuonna 1925. Vuonna 1939 Namika järjesti ensimmäisen koripallon näytöstilaisuuden, mutta varsinaisesti toiminta alkoi vasta sotien jälkeen. Turun Namikan korisjaoston virallinen perustamispäivä oli 21.1.1945, kello kahdelta iltapäivällä.

Vuonna 1949 TuNMKY:n A-pojat nappasivat SM-kultaa ja laji sai tukevan otteen seurasta. Myös edustus teki ranskalaisen visiitin SM-tasolla seuraavana vuonna. Kaudella 1955-56 tehtiin sama kauden mittainen pyrähdys SM-sarjaan, mutta vuonna 1962 alkoi iso pyörä pyöriä, kun joukkue palasi SM-sarjaan. Turkulaisen koriksen puuhamiehet Pentti Lausti, Jukka Vihanto, Keijo Ketonen ja Pekka Lindberg laittoivat itsensä likoon ja he alkoivat hankkia pelaajia myös muualta.

Pitkäjänteinen työ kantoi hedelmää 1970-luvun alussa, kun Namikasta tuli vakiomitalisti suomalaisilla koripallomarkkinoilla. Vuoden 1972 cup-voittoa seurasi viiden mitalikauden putki, jonka helminä olivat vuosien 1973, -75 ja -77 Suomen mestaruudet. Seura teki syksyllä 1972 historiaa palkkaamalla kautta aikain ensimmäisen amerikkalaispelaajan Suomeen. Donald Crenshaw otti paikkansa ja keväällä olivat seuran ensimmäiset kultajuhlat.

Namikan mestaruuksien ja mitalien takuumiehiä olivat ”Munkkiniemen kreivi” Jorma Pilkevaara, armoton pussittaja Mikko Koskinen, levypallohai Tapio Sten sekä onnistuneet jenkkihankinnat. Turun Namikan kotimatsit Urheiluhallissa olivat huikeita tapahtumia varsinkin, kun joukkue taisteli myös eurokentillä. Kotimaan kentillä päävihollinen oli espoolainen Playboys ja sen myöhempi fuusioversio Playhonka.

Namikan markkinointi myös toimi ja matseihin pääsi välillä ilmaiseksi kattilankansilla tai alittamalla pituusriman. Kauteen 1981–82 lähti Namikan kokenut ryhmä kerran vielä -meiningillä ja projekti meni päätyyn asti. TuNMKY palasi Suomen mestariksi, kun se nuiji Helsingin Pantterit otteluvoitoin 3–2. Ratkaiseva viides finaali päättyi Turussa 98–92.