Näyttelijä Taito Mäkelä tunnettiin pitkään Toivo Mäkelän veljenä, mutta vuonna 1961 hänet opittiin myös tuntemaan Nuoruus vauhdissa -elokuvan hulvattomana Arvidynä. Tästä elokuvassa syntyi myös pariskunta Sandra ja Arvidy, jossa Mäkelän vastanäyttelijänä toimi hänen vaimonsa Senni Nieminen.

Pariskunta esiintyi myöhemmin niin radiokuunnelmissa kuin teatterilavoillakin ja hahmoista tuli erityisesti turkulaisten keskuudessa todella rakastettuja. Nuoruus vauhdissa -elokuvassa vilkkuu muutenkin Turku näkyvästi, sillä elokuva päättyy Ruissalon ajoihin, jotka voittaa Ramin roolissaan turkulainen näyttelijälupaus Rami Sarmasto.

Loviisassa vuonna 1913 syntynyt Mäkelä teki teatteriuransa pääasiassa vaimonsa kotikaupungissa Turussa, jossa hän näytteli niin Turun Työväen Teatterissa kuin kaupunginteatterissakin. Mäkelä tunnettiinkin enemmän teatteritähtenä kuin elokuvistaan, vaikka hänen elokuvauransa alkoi jo vuonna 1936.

Eräs Mäkelän kaupunginteatteriuran mieleenpainuvimmista tapahtumista oli vuoden 1954 teatteripalo. Mäkelä ja Senni Nieminen esiintyivät välittömästi palon syttymisen jälkeen Hamburger Börsissä loppiaistanssiaisissa hieman orvoissa tunnelmissa.

Mäkelän lähes päivälleen neljä vuotta vanhempi Toivo-veli aloitti elokuvauransa yli kymmenen vuotta Taitoa myöhemmin, mutta nousi silti kulttiasemaan juopon kanavanvartijan roolissaan Matti Kassilan elokuvassa Elokuu. Taito Mäkelä oli naimisissa näyttelijä Senni Niemisen kanssa vuosina 1952–70. Hänet nähtiin myös vierailijana televisiosarjassa Hilma ja Akseli, jossa Nieminen esiintyi vuorostaan Hemmo Airamon rinnalla.

Taito Mäkelä veti uransa aikana kaikkiaan 15 eri elokuvaroolia, joista mikään ei ollut varsinaisesti pääosa. Hän näytteli muun muassa Teuvo Tulion, Valentin Vaalan sekä Toivo Särkän ohjaamissa elokuvissa. Roolit risteilivät laidasta laitaan vuoden 1939 Aktivistien santarmiluutnantti Ivanovista seuraavana vuonna kuvattuun Unelma karjamajalla -elokuvan yleiseen syyttäjään.

Hän ehti vilahtaa valkokankaalla myös muun muassa tanssinopettajana, hanurinsoittajana, kapakoitsijana sekä parikin kertaa ihan tavallisena työmiehenä.

Niemisen ja Mäkelän pitkäaikainen vuodesta 1952 alkanut avioliitto päättyi vuonna 1970 Niemisen kuolemaan. Mäkelä menehtyi itse nelisen vuotta myöhemmin. Pariskunnan yhteinen hauta löytyy Turun vanhalta hautausmaalta.