Kyselyn mukaan valtaosa suomalaisnaisista on sitä mieltä, että gynekologisten oireiden tai sairauksien vuoksi on liian vaikeaa päästä hoitoon julkisessa terveydenhuollossa. LähiTapiolan johtajan Laura Miettusen mukaan naisten hoidon viivästyminen on epäkohta, jolla on sekä terveydellisiä että taloudellisia seurauksia.

Gynekologiset oireet ja sairaudet ovat yleisin yksittäinen syy, jonka takia naiset hakevat korvauksia yksityishenkilöiden ottamista terveysvakuutuksista, selviää LähiTapiolan terveysvakuutuksen vahinkotiedoista. Viime vuonna hakemusten määrä kasvoi hieman vuodesta 2024. Yleisimpiä ovat kuukautisiin liittyvät ongelmat.

LähiTapiolan teettämän Arjen katsaus -kyselytutkimuksen mukaan jopa 61 prosenttia suomalaisnaisista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että gynekologisten oireiden tai sairauksien vuoksi on liian vaikeaa päästä riittävän nopeasti hoitoon julkisessa terveydenhuollossa. Vain kymmenen prosenttia on eri mieltä. Kyselyn toteutti tutkimusyhtiö Verian*.

Kyselyyn vastanneista naisista yli puolet kertoo hakeutuvansa gynekologisten oireiden tai sairauksien kohdalla hoitoon ensisijaisesti muualle kuin julkiseen terveydenhuoltoon. Niistä kyselyyn vastanneista naisista, joilla ei ole yksityistä terveysvakuutusta, lähes 40 prosenttia kertoo hakeutuvansa ensisijaisesti yksityiselle omalla rahallaan.

– Terveysvakuutuksella voi varmistaa nopean hoitoonpääsyn yllättävien ja äkillisten vaivojen kohdalla. Gynekologisen sairauden kanssa hoitoon pääsemisen ei pidä kuitenkaan riippua siitä, onko ihmisellä yksityinen vakuutus, kattava työterveys tai mahdollisuus maksaa hoidosta itse, sanoo LähiTapiolan terveysvakuuttamisen kehitysjohtaja Laura Miettunen tiedotteessa.

Kela uutisoi viime vuonna, että yksityisen gynekologikäynnin hinta on noussut yli 40 prosenttia vuodesta 2016. Hinnat ovat kasvaneet kaksi kertaa niin paljon kuin yleinen hintataso.

– Sillä, että naiset joutuvat paikkaamaan hoitoonpääsyä omasta pussistaan, on sekä taloudellisia että terveydellisiä seurauksia, mutta onhan tämä myös tasa-arvokysymys. En usko, että olisimme tässä tilanteessa, jos gynekologiset oireet ja sairaudet koskettaisivat myös miehiä, Miettunen sanoo.

Miettunen korostaa, että diagnoosiviiveet ovat liian pitkiä hoitoonpääsyn jälkeenkin. Esimerkiksi endometrioosissa diagnoosin saaminen kestää Gynekologisen potilasjärjestö Korento ry:n mukaan edelleen keskimäärin 6–9 vuotta.

Vastaavasti Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry:n selvityksen mukaan joka viides munasarjasyöpään sairastunut ei saanut ensimmäisellä terveydenhuollon käyntikerralla lainkaan apua. Joka kymmenes vastaaja joutui olemaan yhteydessä terveydenhuoltoon vähintään viisi kertaa päästäkseen tutkimuksiin. Samaan aikaan reilu puolella pääsi tutkimuksiin heti ensimmäisen kontaktin jälkeen.

Avun saamisessa on liikaa vaihtelua, Miettunen sanoo.

– Hoidon viivästyminen voi esimerkiksi pitkittää kipuja, alentaa työkykyä sekä lisätä sairauspoissaoloja ja taloudellisia menetyksiä. Gynekologisten oireiden ja sairauksien hoitoonpääsyyn sekä diagnosointiin pitäisi panostaa erityisesti perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa.

Kelan mukaan naisilla oli vuonna 2025 yli 30 prosenttia enemmän sairauspäivärahavuorokausia kuin miehillä.

Miettusen mukaan oikeansuuntaisia askeleita on otettu: Esimerkiksi endometrioosin Käypä hoito -suositus etenee. Sosiaali- ja terveysministeriö myös käynnisti kesäkuussa naisten terveyttä laajasti koskevan strategian valmistelun. Strategian tavoitteena on koota yhteen tietoa ja tunnistaa ratkaisuja, joilla voidaan edistää naisten terveyttä, työkykyä ja hyvinvointia.

– Terveydenhuollon sukupuolivinouma ei ole pelkästään oireista tai sairauksista kärsivien naisten asia, vaan sillä on laajalti vaikutusta työelämään ja yhteiskuntaan. Myös sen purkamisen hyödyt ulottuisivat laajalle, Miettunen sanoo.

Kyselyyn vastasi yhteensä 1 024 henkilöä 20.–27. helmikuuta. Kysymyksiin, jotka koskivat hoitoonpääsyä gynekologisissa oireissa ja sairauksissa, vastasi 498 naista. Vastaajat edustavat Manner-Suomen 18 vuotta täyttänyttä väestöä. Tulosten tilastollinen virhemarginaali on noin 3,1 prosenttiyksikköä koko aineiston tasolla.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)