Suomen evankelis-luterilainen kirkko on kesäisin merkittävin 15-vuotiaiden nuorten liikuttaja. Vuosittain yli 48 000 nuorta osallistuu rippikouluun. Se on noin 72 prosenttia kaikista 15-vuotiaista. Leirimuotoinen rippikoulu tuo liikkeen luontevaksi osaksi jokaisen osallistujan arkea.

– Rippileireillä liikkuminen ei ole erillinen suoritus, vaan se syntyy päivän rytmissä. Ulkoilu, pelit, retket, ryhmätoiminta ja siirtymät kerryttävät päivittäin merkittävän määrän fyysistä aktiivisuutta. Leiripäiviin sisältyy vähintään puoli tuntia liikuntaa, usein huomattavasti enemmän, asiantuntija Noora Kähkönen Kirkkohallituksesta kertoo tiedotteessa.

Lisäksi monet seurakunnat järjestävät liikuntapainotteisia rippikouluja, kuten vaellus-, melonta- ja laskettelurippileirejä. Erityisiä urheilurippikouluja järjestetään Kuortaneen urheiluopistolla. Muutamissa urheiluopistoissa järjestetään Sporttiripareita, joita organisoivat Lasten ja Nuorten Keskus ja Sportfini.

Kirkon rooli nuorten liikuttajana on merkittävä myös siksi, että liikkumattomuus on kasvava haaste. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2024 -tutkimuksen mukaan vain 37 prosenttia 7–15-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti.

– Liikkumattomuuden taustalla ovat usein ajan puute, harrastusten korkea hinta ja ohjauksen vähyys. Rippikoulu tarjoaa näihin konkreettisen vastauksen: kaikille avoin, yhteisöllinen ympäristö, jossa liike kuuluu automaattisesti arkeen ilman osaamispaineita, Kähkönen jatkaa.

Nuorisotyö on oivallinen liikuttaja siksi, että sen piirissä liikkuminen kytkeytyy laajemmin nuorten arkeen ja yhteisöihin.

– Nuorisotyössä liikkuminen ei ole vain irrallinen tavoite, vaan osa yhdessä olemista. Kesän lukemattomilla leireillä ja toiminnoissa liikkuminen syntyy luontevasti osana yhteistä tekemistä. Tämä tekee siitä saavutettavaa kaikille nuorille taustasta riippumatta, sanoo Nuorisoala ry:n toiminnanjohtaja Silla Kakkola.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tuo kasvatus- ja nuorisoalan ammattilaisia kokoavassa Nuori2026 -tapahtumassa esiin myös pyhiinvaelluksen, joka tarjoaa uudenlaisen näkökulman liikkumiseen.

– Tämän ajan pyhiinvaellus on lempeää, suorittamatonta liikkumista, jossa yhdistyvät fyysinen aktiivisuus, hiljentyminen ja luontoyhteys. Se voi tapahtua luonnossa tai kaupunkiympäristössä, yksin tai yhdessä, lyhyenä hetkenä tai pidempänä matkana, Kähkönen kertoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)