Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue määräsi elokuussa 2024 puolalaiselle yritykselle 5 500 euron laiminlyöntimaksun, koska yritys oli laiminlyönyt velvollisuutensa toimittaa työsuojeluviranomaiselle tietoja työntekijöiden lähettämisestä Suomeen. Yritys valitti laiminlyöntimaksusta hallinto-oikeuteen, joka katsoi, että työsuojeluviranomainen oli voinut pitää yrityksen laiminlyöntejä vakavina ja ratkaisi asian niin, että määrätty laiminlyöntimaksu jäi voimaan. Turun hallinto-oikeus antoi päätöksensä asiassa 19. joulukuuta.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue ilmoitti yritykselle vuonna 2023 lähettävään yritykseen ja lähetettyjen työntekijöiden työsuhteiden ehtoihin kohdistuvasta työsuojelutarkastuksesta. Työsuojeluviranomainen pyysi toimittamaan työntekijöiden lähettämistä koskevan lain kymmenennen pykälän mukaisia tietoja ja selvityksiä, jotta työsuojelutarkastaja pystyisi valvomaan lähetettyjen työntekijöiden työsuhteen ehtoja.

Yritys ei toimittanut mitään pyydetyistä tiedoista. Yritys oli tehnyt lain edellyttämän ennakkoilmoituksen työntekijöiden lähettämisestä Suomeen, kun se lähetti kaksitoista työntekijää Rauman telakalle.

Työsuojelun vastuualueen tarkastaja ilmoitti marraskuussa 2023 tekemänsä työsuojelutarkastuksen jälkeen yritykselle laiminlyöntimaksuprosessin aloittamisesta, koska tämä ei ollut toimittanut tarkastusta varten mitään asiakirjoja, eikä asiakirjoja siten pidetty saatavilla. Yritys ilmoitti tällöin lopettaneensa toimintansa Suomessa ja kehotti työsuojeluviranomaista ottamaan yhteyttä työn tilaajaan ja pyytämään asiakirjoja tilaajalta.

Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue määräsi 1.8.2024 tekemällään päätöksellä laiminlyöntimaksun tälle puolalaiselle työntekijöitä Suomeen lähettäneelle yritykselle, koska se ei toimittanut työsuojeluviranomaiselle tietoja työntekijöiden lähettämisestä. Yritys valitti Turun hallinto-oikeuteen ja vaati ensisijaisesti kumoamaan työsuojeluviranomaisen päätöksen ja poistamaan sille määrätyn laiminlyöntimaksun. Toissijaisesti yritys vaati hallinto-oikeutta muuttamaan päätöstä siten, että laiminlyöntimaksu alennettaisiin sen vähimmäismäärään.

Tarkastaja oli ilmoittanut yritykselle, että vastuu tietojen saatavilla pitämisestä kuuluu lähettävälle yritykselle, ja tietojen säilyttämisvelvollisuus jatkuu vielä kaksi vuotta työskentelyn lopettamisen jälkeen. Yritys vastasi, että se ei voinut tietoturvasyistä luovuttaa pyydettyjä asiakirjoja muille kuin Puolan viranomaisille.

Työsuojeluviranomainen totesi elokuussa 2024 tekemässään päätöksessä laiminlyönnin olleen vakava, sillä yritys ei toimittanut missään vaiheessa minkäänlaisia tietoja. Kun tiedot työsuojeluviranomaiselle jätetään toimittamatta, viranomainen ei pysty valvomaan esimerkiksi lähetettyjen työntekijöiden työsopimusten työehtoja, työnteko-oikeuden perusteita, työaikakirjanpitoa ja palkkalaskelmia.

Hallinto-oikeus totesi päätöksessään, että lähettävän yrityksen vastuuta huolehtia lakisääteisistä velvoitteistaan ei poista se, että työntekijöiden lähettämisestä annetussa laissa tarkoitetun lähettävän yrityksen ja tilaajan välisessä sopimuksessa on mahdollisesti sovittu lähettävän yrityksen vastuusta laista poikkeavasti. Hallinto-oikeus katsoi, että työsuojeluviranomainen oli voinut pitää yrityksen laiminlyöntejä vakavina: vastuu tietojen saatavilla pitämisestä kuuluu lähettävälle yritykselle, ja lain mukaan tietoja on säilytettävä kahden vuoden ajan työnteon lopettamisen jälkeen.

Hallinto-oikeus katsoi, että sillä, että yritys oli ilmoittanut lopettaneensa toimintansa Suomessa vuoden 2023 aikana, ei ollut asiassa oikeudellista merkitystä. Oikeuden mukaan myöskään lähettävän yrityksen väitetyllä tietämättömyydellä lakisääteisistä velvollisuuksistaan ei ollut laiminlyöntimaksua poistavaa tai sen määrää alentavaa vaikutusta. Työsuojeluviranomainen oli voinut harkintavaltansa puitteissa määrätä lähettävälle yritykselle 5 500 euron laiminlyöntimaksun.

– Harva pykälä on yhtä selkeä kuin lähetettyjen työntekijöiden lain kymmenes pykälä. Se määrittelee yksiselitteisesti, mitä tietoja ja selvityksiä lähettävän yrityksen on pidettävä saatavilla koko lähettämisen ajan. Pykälä on keskeinen myös valvonnan näkökulmasta: työsuojeluviranomaisella on oikeus saada nämä tiedot ja asiakirjat, jotta voidaan varmistaa työntekijöiden työsuhteen ehtojen toteutuminen. Lisäksi vaatimus säilyttää tiedot vielä kahden vuoden ajan lähettämisen päättymisen jälkeen korostaa säädöksen merkitystä: Tämä varmistaa, että viranomaisilla on mahdollisuus tarkastaa tiedot myös jälkikäteen, mikä vahvistaa työntekijöiden asemaa ja antaa viranomaisille tehokkaat välineet lain noudattamisen valvontaan, toteaa työsuojelun juristi Natalie Eklund tiedotteessa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)