11 maassa toteutettu tutkimus osoittaa, että työnantajat ovat merkittävä tekijä siinä, miksi naiset ansaitsevat edelleen vähemmän kuin miehet, vaikka työskentelisivät samoissa ammateissa.

Tutkijat havaitsivat, että yrityskohtaiset palkkapreemiot selittävät 10–30 prosenttia sukupuolten palkkaerosta yksityisen sektorin tuntipalkoissa kymmenessä Euroopan maassa sekä Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltiossa. Palkkapreemiolla tarkoitetaan lisäpalkkaa, jota osa yrityksistä maksaa kaikille työntekijöilleen heidän yksilöllisten ominaisuuksiensa perusteella ennustetun palkan lisäksi.

Suomessa yrityskohtaiset palkkapreemiot selittävät noin 15 prosenttia sukupuolten välisestä tuntipalkkaerosta yksityisellä sektorilla. Tämän perusteella Suomi kuuluu niihin maihin, joissa yrityksillä on selvästi merkitystä sukupuolten välisen palkkaeron synnyssä, vaikka yhteys ei ole yhtä voimakas kuin Saksassa, Unkarissa tai Yhdysvalloissa. Pohjoismaiden joukossa Suomi vertautuu Tanskaan ja Ruotsiin, joissa yritysten osuus palkkaerosta on noin 15–20 prosenttia. Norjassa yritysten merkitys on jonkin verran suurempi, noin 20–25 prosenttia.

Tutkimus keskittyy kahteen mekanismiin, jotka liittyvät palkkaeroon kaikissa maissa. Ensinnäkin naiset työskentelevät miehiä useammin yrityksissä, jotka maksavat kaikille työntekijöilleen matalampia palkkapreemioita. Tätä kutsutaan valikoitumiskanavaksi. Toiseksi saman yrityksen sisällä naiset saavat pienempiä palkkapreemioita kuin mieskollegansa, mitä kutsutaan palkanasetantakanavaksi.

– Analyysimme osoittaa, että naiset saavat jossain määrin alempaa palkkaa kuin mieskollegansa saman yrityksen sisällä. Useimmissa maissa palkkaeron pääasiallinen selittäjä on kuitenkin valikoitumiskanava. Tämä tulos ei muutu, vaikka huomioidaan naisten ja miesten sijoittuminen eri ammatteihin. Tulokset viittaavat siihen, että ammatinvalinnan lisäksi työnantajilla on tärkeä rooli sukupuolten välisten palkkaerojen synnyssä, sanoo erikoistutkija Stefano Lombardi Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) tiedotteessa.

Naisten valikoituminen matalampaa palkkaa maksaviin yrityksiin voimistuu iän myötä. Miehet etenevät uralla todennäköisemmin ja siirtyvät korkeampia palkkapreemioita maksaviin yrityksiin noin 30–50-vuotiaina, kun taas naiset tekevät tällaisia siirtymiä harvemmin. Tämän seurauksena miesten ja naisten välinen ero yrityskohtaisten palkkapreemioiden tasossa kasvaa elinkaaren aikana.

Naiset työskentelevät miehiä useammin osa-aikaisesti, ja he ovat myös useammin töissä yrityksissä, joissa osa-aikatyö on yleistä. Nämä yritykset maksavat järjestelmällisesti matalampia palkkapreemioita kaikille työntekijöille sukupuolesta riippumatta.

Kolmas tekijä on se, että korkeita palkkapreemioita maksavissa yrityksissä naiset saavat keskimäärin vain noin 90 prosenttia siitä preemioiden kasvusta, jonka miehet saavat. Toisin sanoen, kun yrityksen ylijäämä kasvaa, naiset hyötyvät siitä – mutta vähemmän kuin miehet.

– Nämä kolme ilmiötä ovat hämmästyttävän yhdenmukaisia eri maiden välillä, ja mekanismit toimivat samankaltaisesti, vaikka instituutiot työmarkkinoilla ovat paikoin hyvin erilaiset. Tämä viittaa siihen, että kyse on rakenteellisista ja yleistettävissä olevista tekijöistä, jotka vahvistavat sukupuolten välistä eriarvoisuutta yritysten palkanasetannan kautta, Lombardi toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)