Vaikka lastentarhanopettajaksi opiskellut Anders Grönroos musisoi jo lapsena, ei muusikon ammatti tuntunut koskaan olevan vaihtoehto päivätyölle.

– Vuonna 1994 ollessani parikymppinen tein kuitenkin kokeilun kiinnostaisiko kouluja ja päiväkoteja saada hauska musikantti laulamaan ja leikkimään lasten kanssa. Kun tuloksena oli keikkojen valtava kysyntä, niin siitä se Apan Anders sitten syntyi, Grönroos muistelee.

Myöhemmin Grönroos perusti lastenteatterin vanhemman veljensä kanssa.

– Nyt olen sitten 30 vuotta ollut kulttuuriyrittäjä ja teatterinjohtaja. Mutta ennen kaikkea olen edelleen artisti, se tyyppi, jonka lapset tuntevat Apan Andersina, Grönroos kuvailee uraansa.

Grönroosin lastenteatteri on nimeltään Teater Barnens Estrad. Hän tuottaa teatterikappaleet, myy kiertueet ja joskus ehtii esiintyä itsekin. Teatterissa on 4–5 osa-aikaista esiintyjää.

Omista perheenjäsenistä on mukana Tukholmassa taidetta opiskeleva poika, joka tekee teatterin mainokset ja muun tarvittavan graafisen työn.

– Teatterikappaleet syntyvät usein lasten tuntemista saduista, kuten Alfons Åberg eli Mikko Mallikas tai Mamma Mo eli Mimmi Lehmä. Saatuamme esitysluvat kuntoon herätämme kirjat henkiin lasten iloksi. Lapset osallistuvat innolla esityksiin. Viimeksi kun esiinnyimme Kirkkonummella, lapset huusivat vuorosanat jo ennen näyttelijöitä. Kaikilla oli tosi hauskaa.

Apan Anders on ollut kiertueella 30 vuotta ja kiertää edelleen yli 300 keikan vuosivauhdilla, koska intoa riittää. Koko Suomi on tullut tutuksi niin ruotsinkieliset alueet Kokkolasta Loviisaan kuin Lapin ja Itä-Suomen alueet, joissa lapset vähän hämmästelevät ruotsin kieltä.

– Me olemme kaksikielinen maa, joten olen pitänyt jonkinlaisena moraalisena velvollisuutenani kertoa tästä lapsille esitysten kautta. Teemojamme ovat suvaitsevaisuus, kielelliset ulottuvaisuudet ja näitä toteutamme laulun keinoin. Meillä on pitkään ollut esitys nimeltä Apan Anders laulaa kahdella kielellä. Sitä on aina yhtä hauska esittää.

– Laulu ja leikki, kaikenlaiset kulttuurielämykset, ovat valtavan tärkeä asia lasten elämässä. Esiinnymme välillä myös kaupunkien kulttuuritaloissa, mutta silloin esitykset ovat iltaisin ja ne ovat maksullisia. Vanhemmilla on oltava mahdollisuus ja halu tuoda lapset paikalle. Koska haluamme tavoittaa kaikki lapset, kierrämme mieluummin kouluissa ja päiväkodeissa, Grönroos kertoo teatterinsa arvovalinnoista.

– Hallituksen kulttuurialan leikkaukset eivät ole vielä tuntuneet teatterin keikkakysynnässä. Jos kouluilla alkaa olla vähemmän rahaa käytettäväksi kulttuuriin, niin sen kautta asia koskee meitäkin. Ihan suoraan emme ole valtion apurahoituksen piirissä, Grönroos sanoo.

Turussa Teater Barnens Estrad tekee viidestä kymmeneen keikkaa vuodessa, ja se onkin tunnetumpi pääkaupunkiseudulla. Kotikaupungissaan teatterintekijä ja muusikko Grönroos saakin esiintymisten sijaan ottaa rennosti ja nauttia.

– Turun kulttuurielämä on yksinkertaisesti sanottuna hyvää. Se on riittävän monipuolista jazzista klassiseen, on intiimejä keikkapaikkoja, on Logomo, on spontaanisuutta, on monia teattereita – arvostan tätä todella, Grönroos huokaa.

Merja Marjamäki