Uuden tutkimuksen mukaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan kohteena olevien lajien määrä saattaa ylittää aiemmat arviot. Toiminnan kestävyyden parantamiseksi tarvitaan kattavampia seurantajärjestelmiä ja sääntelyä.

Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen foorumin (IPBES) mukaan vähintään 50 000 lajia on mukana maailmanlaajuisessa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupassa, joka edistää ihmisten toimeentuloa eri puolilla maailmaa.

Vaikka arvioitu luku on suuri, se ei välttämättä kuvaa ilmiön todellista laajuutta, etenkin kun otetaan huomioon lemmikkieläinkaupan kaltaiset alat.

Tuoreet tiedot osoittavat esimerkiksi, että pelkästään perhoslajeja on mukana enemmän, kuin mitä IPBES:n arvio kaikista kaupassa mukana olevista niveljalkaisista oli yhteensä.

Kuinka monella luonnonvaraisella lajilla sitten todella käydään kauppaa? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta.

– Emme ole vielä läheskään selvillä luonnonvaraisten lajien maailmanlaajuisen kaupan todellisesta laajuudesta ja vaikutuksista, sanoo tohtori Caroline Fukushima Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä tiedotteessa.

Vaikka joidenkin lajien kansainvälistä kauppaa säännellään luonnonvaraisten uhanalaisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevalla CITES-yleissopimuksella, suurin osa kaupasta tapahtuu kansainvälisen valvonnan tai lainsäädännön ulkopuolella. Poikkeuksena on Yhdysvallat, jolla on yksi maailman suurimmista luonnonvaraisten eläinten ja kasvien markkinoista, ja viranomaiset seuraavat luonnonvaraisten eläinten ja kasvien tuontia ja vientiä LEMIS-tietokannan avulla.

Hongkongin yliopiston professori Alice Hughesin johtama kansainvälinen tutkimusryhmä, jossa on mukana myös tohtori Caroline Fukushima Turun yliopiston biodiversiteettiyksiköstä, on tehnyt yhden kattavimmista analyyseistä maailmanlaajuisesta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupasta. Aineistona tutkijat käyttivät LEMIS-tietokannan tietoja 22 vuoden ajanjaksolta.

Tutkijat havaitsivat, että Yhdysvallat kävi 22 vuoden aikana kauppaa lähes 30 000 luonnonvaraisella lajilla ja yli 2,85 miljardilla yksilöllä. Monissa taksonomisissa ryhmissä yli 50 prosenttia yksilöistä oli otettu suoraan luonnosta.

– Koska monien eliöryhmien kaupasta eri alueilla on vain vähän tietoja, maailmanlaajuisesti kaupassa mukana olevien lajien todellisen määrän arviointi on vaikeaa. Jos Yhdysvallat kuitenkin käy kauppaa lähes 30 000 lajilla, on todennäköistä, että aiemmat maailmanlaajuiset arviot 50 000 lajista ovat liian alhaisia, Fukushima selittää.

Yhdysvaltojen LEMIS-järjestelmää pidetään yhtenä kattavimmista nykyisistä järjestelmistä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevien tietojen keräämiseksi, kun taas Euroopan unionin kaltaiset suuret maailmanlaajuiset kauppiaat käyttävät TRACESin (Trade Control and Expert System) kaltaisia kaupan valvonta- ja asiantuntijajärjestelmiä, jotka on suunniteltu ensisijaisesti elintarviketurvallisuuteen liittyvien huolenaiheiden ratkaisemiseksi ja kattavat vain rajallisen määrän eliöitä. Samanlaisia puutteita tiedoissa ja seurannassa on myös muualla maailmassa.

Tutkijoiden mukaan tämä herättää vakavaa huolta villilajien kaupan kestävyydestä. Useimmista lajeista ei ole olemassa myöskään tietoja luonnonvaraisten populaatioiden koosta tai pyynnin laajuudesta, joten on mahdotonta arvioida, onko kauppa kestävää. Hälyttävää on, että silloin kun tällaisia arvioita on tehty, pyynnin kohteena olevat populaatiot ovat usein pienentyneet.

– Tutkimuksemme vahvistaa, että luonnonvaraisten lajien kaupassa on kiireellisesti parannettava sekä perustietojen keräämistä että kaupan seurantaa ja sääntelyä. Varsinkin niveljalkaisten ja muiden laiminlyötyjen tai vähemmän karismaattisten lajiryhmien osalta. Koska Euroopan unionin rooli kansainvälisessä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupassa on merkittävä, sen on kannettava enemmän vastuuta ottamalla käyttöön kattavampia seurantajärjestelmiä. Ilman parempia tietoja ja sääntelyä emme voi varmistaa, että kauppa on kestävää tai että haavoittuvia lajeja suojellaan, Fukushima sanoo.

Tutkimus osoittaa, miten vähän tiedämme villilajien kaupan laajuudesta. Standardoidun maailmanlaajuisen seurannan puute heikentää pyrkimyksiä hallita luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa kestävällä tavalla, mikä uhkaa lukemattomia lajeja. Tutkijat kannustavat kaikkia maita arvioimaan, miten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevia tietoja kootaan. Tarvitaan vertailukelpoisempia maailmanlaajuisia tietoja, jotta kaupankäynnin vaikutuksia kohteena oleviin lajeihin pystytään arvioimaan.

Tutkimus on julkaistu Proceedings of the National Academy of Sciences (PNAS) -lehdessä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)