Kuvallisia jälkiä vähäosaisuuden vaikutuksesta
Jarno Parkkiman näyttely Goldmund on esillä 10.1.–9.2. Titanikissa. Avajaiset ovat torstaina 9. tammikuuta.
– Elän todeksi sitä, millaisen henkisen painauman ja varjon vähävarainen lapsuus jättää ihmiseen. Varttuminen, raha ja kouluttautuminen ei vie pois tunnetta häpeästä ja alemmuudesta – ikään kuin minuudessa olisi valuvika. Olemista kalvava elämän epävarmuus saa kääntymään pois tästä ja nyt; itsen sisään ja unelmien pariin. Huoli kaiken vähänkin elämässä saavutetun menettämisestä. Pientenkin summien maksaminen on kuin avohaavaa koskisi. On kuvia ja kertomuksia ja havaintoja näennäisesti paremmin toimeen tulevien ihmisten elämästä. Ymmärrän, ettei raha, materiaalinen ja kulttuurinen vauraus ole hyvän elämän ehto. Kuitenkin, nämä kodin ja työn miljööt huokuvat turvaa, vakautta, näköalojen mahdollisuutta ja ne vetoavat minuun sokaisevalla vimmalla. Syvässä käyvä jatkuva ja polttava kaiken paremman tavoittelu ja sen etäältä ihailu. Kyvyttömyys tarttua tähän ja nyt, kun huomio aina toisaalla; unelmissa ja siinä mitä ei tai en ole. Hiljainen lamaannus. Toiveena vapautuminen, toteaa Parkkima tiedotteessa.
Goldmund (suomeksi Kultasuu) on liikkuvan kuvan teos, jonka otokset ovat kuvallisia jälkiä ja jäänteitä tekijänsä yrityksestä ymmärtää omakohtaisesti ja yleisesti köyhyyden sekä monitahoisen vähäosaisuuden kokemuksen henkistä vaikutusta elämän alusta aikuisuuteen. Teos on ensimmäinen työ kolmen liikkuvan kuvan teoksen sarjasta.
Työskentelyä teossarjan ja näyttelyn parissa on tukenut Koneen säätiö.
Parkkima (s.1984) elää Helsingissä ja työskentelee liikkuvan kuvan kanssa. Kysymykset teoksien taustalla koskevat usein ihmisen yksityistä kokemusta eletystä todellisuudesta. Parkkima on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian Tila- ja aikataiteen osastolta. Hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä keskeisistä teoksistaan ja osallistunut myös ryhmänäyttelyihin.
Aamuset-kaupunkimedia (AKM)

















