Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneilla henkilöillä esiintyy merkittävästi enemmän somaattisia sairauksia ja mielenterveyden häiriöitä kuin samanikäisessä väestössä keskimäärin. Tulokset ovat kansainvälisesti merkittäviä, sillä rahapeliriippuvuuden diagnoosin saaneita ei ole aiemmin tarkasteltu kansanterveyden näkökulmasta koko väestön tasolla.

Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneilla henkilöillä yleisimpiä liitännäissairauksia olivat erilaiset mielenterveyden häiriöt, kuten masennussairaudet, ahdistuneisuushäiriöt ja päihteiden käytön häiriöt. Mielenterveyden häiriötä esiintyi jopa 88 prosentilla rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneista henkilöistä.

Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneille henkilöillä seuraavaksi yleisimmät sairauksien ryhmät olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, joita ilmeni 67 prosentilla ja ruuansulatuselinten sairaudet, joita esiintyi 34 prosentilla. Sydän- ja verisuonitaudit koskettivat 31 prosenttia tutkimuksen kohderyhmästä. Hermoston sairauksia ilmeni 27 prosentilla.

Tutkimuksessa vertailtiin myös rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden henkilöiden sairastavuutta samanikäiseen väestöön keskimäärin. Lähes jokaisen tarkastelussa olleen sairausryhmän esiintyvyys oli suurempi rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneilla henkilöillä. Ainoa poikkeus olivat syövät, joissa ei havaittu väestöryhmien välillä eroja.

Erityisesti seuraavien sairauksien esiintyvyys korostui rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneilla verrattuna samanikäiseen väestöön: mielenterveyden häiriötä oli 2,3-kertaisesti, muistisairauksia oli 1,7-kertaisesti, hermoston sairauksia oli 1,6-kertaisesti, kroonisia keuhkosairauksia oli 1,5-kertaisesti, diabetesta oli 1,4-kertaisesti ja ruuansulatuselinten sairauksia oli 1,3-kertaisesti.

– Tulokset osoittavat selkeitä terveyseroja rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden henkilöiden ja väestön välillä. Ne vahvistavat entisestään sitä näkemystä, että rahapeliongelma ja sen vakavin muoto rahapeliriippuvuus on kansanterveydellinen ongelma, toteaa tutkija Tanja Grönroos THL:stä tiedotteessa.

Rahapeliongelmaan puuttumisessa tarvitaan moniammatillista lähestymistapaa, jossa huomioidaan niin sosiaaliset kuin psyykkiset ja fyysisetkin ongelmat. Haasteena on, että nämä jäävät usein tunnistamatta ajoissa, mikä johtaa ongelmien syvenemiseen ja elämänlaadun heikkenemiseen.

Tulokset kertovat todennäköisesti myös tilanteista, joissa rahapeliriippuvuutta kokevat ovat saaneet ensin muun diagnoosin, koska rahapeliriippuvuutta ei ole tunnistettu psyykkisten tai somaattisten oireiden taustalta.

Kokonaisvaltainen ymmärrys rahapeliongelman yhteydestä liitännäissairauksiin on tärkeää jo varhaisen tunnistamisen vaiheessa ja hoitosuunnitelmaa tehtäessä, jotta potilas saa mahdollisimman kattavan tuen toipumiseen.

– Rahapeliongelma ja sen vakavampi muoto rahapeliriippuvuus voivat esiintyä samanaikaisesti muiden psykiatristen sairauksien kanssa, mutta myös somaattisten sairauksien esiintyvyys on todennäköistä. Hoidon ja tuen suunnittelussa ja järjestämisessä on tärkeää huomioida sujuva yhteistyö muiden terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palvelujen kanssa, Grönroos jatkaa.

On huomioitava, että rahapeliriippuvuuden diagnoosin saaneita koskevaa tietoa muusta sairastavuudesta ei suoraan voi yleistää koskemaan kaikkia rahapeliongelmaa kokevia, vaan rahapeliongelma voi yhtä hyvin olla ihmisellä, jolla ei ole muita liitännäissairauksia tai sosiaalisia ongelmia. Palveluissa on tunnistettava rahapeliongelma monissa erilaisissa tilanteissa.

Rahapeliongelmaan liittyy usein stigmaa eli kielteistä leimaamista, mikä voi estää hoitoon hakeutumista. Rahapeliriippuvuus on alidiagnosoitu sairaus. Oletusta tukevat THL:n rekisteripohjaisista tutkimuksista saadut luvut rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden määrästä. Ne ovat selvästi alhaisempia kuin THL:n väestökyselyissä saadut luvut todennäköisen rahapeliriippuvuuden esiintyvyydestä.

Tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa on vain osa heistä, jolla on rahapeliongelma. On myös mahdollista, että ihmiset ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa asiakkaina, mutta rahapelaamista ei ole tunnistettu ongelmien taustalla.

Tietoisuuden lisääminen voi auttaa ammattilaisia varhaisessa puheeksi otossa ja ongelman tunnistamisessa sekä edesauttaa ja madaltaa potilaan kynnystä hakeutua tuen ja hoidon piiriin. On myös erityisen tärkeää kehittää hyvinvointialueiden palveluja ongelman varhaiseksi tunnistamiseksi.

– Rahapeliongelman Käypä hoito -suositus tarjoaa tietoa rahapelaamisesta, konkreettisia työkaluja kuten tunnistamisen mittarit, puheeksioton ja lyhytneuvonnan tietopaketin sekä tutkimusnäyttöön pohjaavan hoidon sisällöt ammattilaisten työn tueksi, täydentää THL:n tutkimuspäällikkö Sari Castrén.

Rahapeliriippuvuuden tuki- ja hoitopalveluiden järjestäminen on hyvinvointialueiden vastuulla. Tämän vastuun vahvistamiseksi vuoden 2023 päihde- ja riippuvuuspalveluja koskevassa lainsäädäntöuudistuksessa lakiin lisättiin ”muu riippuvuuskäyttäytyminen”, joka tarkoittaa nimenomaan rahapelaamista. Rahapeliriippuvuuden diagnoosi ei ole edellytys hoidon saamiselle.

Tutkimuksen tiedot ovat THL:n ylläpitämästä valtakunnallisesta sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonkeruu- ja raportointijärjestelmästä (Terveys-Hilmo, Avohilmo ja Sosiaalihilmo).

Tarkastelussa olivat mukana rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneet henkilöt vuosien 2011 ja 2022 välillä. Tutkimus rajattiin täysi-ikäisiin Manner-Suomessa asuviin henkilöihin. Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneita henkilöitä oli yhteensä 3 605. Tarkastelussa huomioitiin ikä eli rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden henkilöiden sairastavuutta verrattiin samanikäisen koko väestön sairastavuuteen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)