Viime vuosina Eira Cavander on saanut useamman kerran kuulla olevansa ”arjen enkeli”. Kun hän jäi eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, hän aloitti Lounais-Suomen Lihastautiyhdistys ry:n ylläpitämässä Lounais-Suomen Avustajakeskuksessa vapaaehtoisena.

Hän koki kaipaavansa jotain uutta tekemistä juuri päättyneen työelämän jatkeeksi.

– Jäätyäni eläkkeelle tuli sellainen tyhjä olo, kun olin koko elämäni ollut asiakaspalvelun myötä todella paljon ihmisten kanssa tekemisessä. Ja sitten ei ollut enää mitään, joten kävelin tänne vain ovesta sisään, ja sanoin haluavani avustajaksi, Cavander muistelee.

Avustajakeskuksen toimistossa Cavanderia silmät pyöreänä katsonut nainen ilahtui ovesta sisään astuneesta uudesta tulokkaasta, ja toivotti tämän tervetulleeksi mukaan toimintaan.

– Siitä se sitten alkoi, ja jäin taloon. Ensimmäinen avustettavan luona kävin neljän vuoden ajan kerran viikossa. Sitten hän muutti hoitolaitokseen, ja menehtyi siellä myöhemmin. Ikävänä puolena tässä on tullut vastaan myös luopumisia, ja olen joutunut luopumaan kolmesta ihmisestä jo, Cavander kertoo.

Vaikka irti on joutunut päästämään, niin rinnalla kulkeminen on tärkeää. Ensimmäisen vakiasiakkaan tytär lähetti hänelle kiitokseksi suklaalevyn, jossa oli saatetekstinä hieman lyhennettynä: ”Miten korvaamaton aarre oletkaan. Kiitos siitä kaikesta mitä teit isän vuoksi”.

Cavander kertoo suorastaan rakastavansa tehtäväänsä vapaaehtoisena. Hän saa siitä niin paljon, koska hän viihtyy ihmisten parissa.

– Olen oppinut niin paljon kärsivällisyyttä, ja tässä ei voi hötkyillä. Ennen kuljin kiireellä ohi, mutta nyt huomaan apua tarvitsevat nopeasti. Vähän aikaa sitten pysähdyin auttamaan yhtä tuntematonta pappaa, jonka taksi oli jättänyt ostostensa kanssa keskelle tietä. Autoin häntä jatkamaan matkaansa sähköpyörätuolilla, hän kertoo.

Jos asiakasta jännittää, niin Cavander pyrkii rauhoittamaan tätä.

– Jos vaistoan, että voi halata, niin halaan, hän sanoo.

Avustajakeskuksessa hänellä on vakituisia avustettavia, mutta välillä hän tekee myös keikkaluonteista vapaaehtoistoimintaa. Viime viikolla Cavander heitti vapaaehtoiskeikan syntymäpäiväjuhlilla, jossa hänet vastaanotettiin lähes onnen kyyneleet silmissä.

– He kiittivät, että ihana kun tulin, ja hekin kutsuivat minua enkeliksi. He eivät olisi varmastikaan muuten saaneet ketään sinne, mutta suurin kiitos on siinä, kun saa tehdä ihmisiä onnelliseksi, hän pohtii.

Lisäksi hän rakastaa kohtaamista ihmisten kanssa.

– Suomessa on paljon yksinäisyyttä, mutta olen kovin puhelias ihminen, ja minusta on kiva jutella. Olen työn kautta päässyt saattajaksi ilmaiseksi myös teatteriin ja jopa Ruisrockissa käymään, hän kertoo.

Avustajakeskus välittää palkattujen avustajien lisäksi myös vapaaehtoisia avustajia henkilöille, jotka tarvitsevat apua liikkumiseen, ovat näkö- tai kehitysvammaisia tai heillä on muistin ongelmia.

– Vapaaehtoisille maksetaan kiinteä seitsemän euron kulukorvaus. Asiakas maksaa sitten toiminnan aikana syntyvät kulut. Vapaaehtoisemme ovat myös aina vapaaehtoistoimintansa aikana vakuutettuja, kertoo Avustajakeskuksen Turun vapaaehtoistoiminnan alueohjaaja Susanne Simola.

Marianne Rovio