Julkinen keskustelu, joka rakentuu ennakkoluulojen ja vastakkainasettelun varaan, lisää pahimmillaan syrjintää ja synnyttää väkivaltaa. Paikkaansa pitämättömien väitteiden ja karkeiden yleistysten toistaminen julkisessa keskustelussa on vallankäyttöä, jolla pyritään hiljentämään kohteena olevat yksilöt ja ryhmät, pahimmillaan jopa epäinhimillistämään heidät. Ilmastoaktivismi vaikuttaa nyt olevan eräs tällaisista kohteista.

Kaupunginvaltuutettu Alice Girs asettaa vastakkain (16.10.) julkaistussa mielipidekirjoituksessaan “elokapinalliset” ja tavalliset ihmiset ja kuvaa elokapinallisia yhtenäisenä joukkona. Hän myös vastuuttaa aktivisteja ilmastokriisin edistämisestä ja ratkaisujen puutteesta. Oman käsityksensä hän kertoo perustuvan “sivusta seuraamiseen”. Me, Elokapinan kanssa yhteistyötä tehneet ja toiminnassa mukana olevat, haluaisimme oikaista muutamia meihin ja Elokapinaan kohdistuvia oletuksia.

Elokapina on monitahoinen liike, jonka toiminnasta iso osa on muuta kuin kansalaistottelemattomuutta. Liikkeessä on mukana monen ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä monenlaisista taustoista. Monet “elokapinalliset” ovat tavallisia ihmisiä (sikäli kun tavallisuudella tarkoitetaan esim. työssä käyntiä tai perheellisyyttä). Moni on osallistunut yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen työnsä, luottamustehtävien ja vapaa-ajan puitteissa. Moni on kokenut jo kokeilemansa vaikuttamisen keinot niin riittämättömiksi, että on lähtenyt aktivismiin mukaan. Kukaan tuskin olisi aktivisti, jos ei kokisi suurta hätää, voimattomuutta ja keinottomuutta ilmastokriisiin liittyen. Ilmastoaktivismi on äärimmäisen huolen ilmaus, suurelle osalle meistä viimeinen oljenkorsi.

Faktantarkistuksena lisäämme vielä, että ilmastoahdistus ei ole Elokapinan luoma ilmiö tai termi, vaan 2000-luvun alkupuolella ilmastokriisin psyykkisiä vaikutuksia tutkittaessa yleistynyt käsite. Elokapina taas on perustettu Isossa-Britanniassa vuonna 2018. Elokapina on ehdottanut monia käytännön ratkaisuja ilmastokriisiin (muun muassa ilmastolle haitallisten tukien ja verohelpotusten poistamista). Elokapinan käsitykset ilmastokriisistä perustuvat tieteelliseen tutkimukseen (josta on jokaisella toki oikeus olla eri mieltä).

Ilmastokriisi kuten monet muutkin kriisit ratkaistaan ennemmin yhteistyöllä kuin vastakkainasettelulla. Sivusta seuraamisen ja ennakkoluulojen sijaan toivoisimme julkiseen, etenkin poliittiseen keskusteluun pyrkimystä olla epäinhimillistämättä ja yleistämättä. Palautetta voi opetella antamaan myös vahingoittamatta yksilöitä ja ryhmiä, joiden toiminta ei tunnu omalta. Siitä huolimatta, että siihen liittyy tunteita.

Äitikapina Turku eli Marke Koskelin, 48 v., työterveyspsykologi, äiti (4 lasta), Seija-Leena Salo, 43 v. esitys- ja yhteisötaiteilija, äiti (2 lasta), Mirva Salonen, 50 v., suomen kielen opettaja, äiti (1 lapsi), Sini Mulari, 36 v., luokanopettaja, Sanni Katunpää, 32v., puheterapeutti, äiti (1 lapsi), Sirpa Pahalahti, 63v, mielisairaanhoitaja, äiti, isoäiti (3 lasta, 4 lastenlasta), Anne Uotila, 70 v., lääkäri, äiti, isoäiti ( 3 lasta, 5 lastenlasta), Arjaliisa Rantalainen, kuvataideopettaja (eläkeläinen), äiti, isoäiti (3 lasta, 4 lastenlasta), Vesa-Pekka Rantalainen, eläkeläinen, (3 lasta, 4 lastenlasta), Sanna Erkko, 47 v talousasiantuntija, äiti, bonusäiti (5 lasta), Tiina Aalto, eläkeläinen, äiti, mamma, varaäiti, Saana Talja, 35v., varhaiskasvatuksen opettaja, äiti (2 lasta), Minna Pappila, 54 v, tutkija, äiti (2 lasta), Jennifer Bucci, 31 v, psykologi, äiti (1 lapsi), Anne Myllyaho, 42 v. ympäristöala (1 lapsi), Merja Tuomola, 65 v. psykologi, psykoterapeutti, äiti (1 lapsi), Salla Keskinen, 41 v., kuvataidekasvattaja, luonnontuotejalostaja, äiti (1 lapsi), Teija Travanti, sosiaalityöntekijä (eläkkeellä), äiti (3 lasta), Sanna Lyly-Heikkilä, 46 v. psykologi (2 lasta)