Harva turkulainen tietää merihelmestä lähellä Turun linnaa. Tulevat merenkulun ammattilaiset saavat oppinsa koulutuskeskus Aboa Maressa, Axxellin ja Novian koulutusohjelmissa. Rakennuksesta löytyy muun muassa planetaario, Viking Gloryn komentosiltasimulaattori ja kansainvälisen yhteisöllinen ilmapiiri.

– Olemme tunnetumpia kansainvälisesti kuin Turussa, kertoo helmikuussa Aboa Maren johtajaksi valittu merikapteeni Riku Anttila.

Anttilalla on vaikuttava työkokemus rahti- ja risteilyaluksilla, maakrapuna rehtorina ja asiantuntijana kansainvälisilläkin meriiteillä. Ennen nykypestiä Anttila vaikutti Merivoimissa. Mistä innostus aalloille on syntynyt tamperelaislähtöiselle, jonka äidinkieli on suomi?

– Ensimmäiset veden kanssa lotraamiset ovat tapahtuneet Näsijärvellä. Oli sittemmin puolisattumaa, että sain kesätöitä ruotsinlaivoilta. Elettiin kesää 1987. Sitten armeijan jälkeen mietin, tekisikö tästä ihan ammattia.

– Alassa oli jotakin kiehtovaa. Tuli uusia laivoja, oli mistä valita. Siihen aikaan oli hyvin erilaista, Anttila viittaa niin koulutukseen kuin laivatyöhön.

Turun laivapäällystökoulutus edustaa Suomen vanhinta ammattikoulutusta. Merenkulun oppilaitos perustettiin Turkuun jo vuonna 1813. Traditio näkyy Aboa Maren historiallisessa esineistössä ja vahvassa alumnitoiminnassa. Koulutuskeskuksen kahvilassa saattaa törmätä vuosikymmenten takaiseen tuttavaan.

– Tänne tullaan kaikkialta pätevyyden ylläpitoon. Tietty spesiaali henki on säilynyt, Anttila kehuu.

Voisi kuvitella, että lasten unelma-ammatti, laivan kapteeni, säilyttäisi asemansa aikuisiällä, mutta toisin on. Ala kärsii oikeanlaisten hakijoiden puutteesta. Kielitaidosta asia ei yksinään ole kiinni, vaikka pääkoulutuskieli Turussa on ruotsi, englanti seuranaan.

– Kyllä suomenkielinenkin pärjää. Ei se välttämättä helppoa ole. Rohkeus käyttää kouluruotsia on tärkeää, lukioruotsilla liikenteeseen lähtenyt Anttila toteaa.

– Merenkulkua on riepoteltu sinne ja tänne. Tämä istuu vähän huonosti suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja tutkintorakenteeseen. Mutta kun saat koulutuksen, se pätee kaikkialla maailmassa.

Anttilan mukaan monet muutkin maat taistelevat, että saadaan oikeanlaista väkeä alalle.

– Mistä löydetään tulevat laivan päälliköt ja konemestarit?

Merityön vetovoiman hiipumisen ydinsyy taitaa löytyä vapaa-ajan arvostuksesta.

– Olen vielä itse ollut radiopuhelinaikana merellä. Ei ollut yhteyksiä, oli vanha meriradiotekniikka. Nykyihmisellä on tämä kapistus, pitää olla aina kännykkä käden ulottuvilla, Anttila ottaa älypuhelimen käteensä. – Voi olla haaste yhdistää normaalielämä merityöhön.

Parhaillaan julkisoikeuden maisteriksi valmistunut Anttila valmistelee merioikeuden alan väitöskirjaa.

– Se on testamenttini merenkulkualalle.

Vapaa-aikana Anttila kaipaa aktiiviveneilyn sijaan vastapainoa hektiseen työhön.

– Tietynlainen vapaus mennä, liikkua ja tehdä on tärkeää. Kyllä sielunmaisemaani kuuluu merenranta ja viihdyn omassa rauhassa, vaikka soutuveneessä. Todellisen luonnon karuuden ja voiman voi kuitenkin kokea vasta ulkosaaristossa ja avomerellä.

Eveliina Portnoj