Turun Kisa-Veikkojen näyttämöllä puurretaan palkatta ja rakkaudesta teatteriin
Työväen voimistelu- ja urheiluseura Turun Kisa-Veikot ry:n näyttämö juhli viime vuonna ”puolipyöreitä” eli 95-vuotistaivaltaan.
Näyttämötoiminta on ollut keskeistä seuran perustamisesta, 1930-luvulta alkaen työväenliikkeen perinteiden mukaisesti. Monissa työväenseuroissa on luovuttu omasta teatterista tai se on jäänyt tauolle pitkiksikin ajoiksi. Kisa-Veikot voi sen sijaan ylpeillä katkeamattomasta näyttämöperinteestä. Se on Turun seudun vanhin harrastajateatteri ja ainoa toiminnassa oleva työväenteatteri.
Teppo Raussi toimii kolmatta vuotta Kisa-Veikkojen hallituksessa näyttämövastaavana ja näyttämötoimikunnan puheenjohtajana. Koska teatteri toimii urheiluseuran yhteydessä, se ei saa tuottaa voittoa. Turun kaupungin kulttuurilautakunnan ja Turun teatterisäätiön vuosittaiset tuet mahdollistavat toiminnan. Näissä puitteissa innostuneet, palkatta ja rakkaudesta teatteriin toimivat harrastajat tekevät teatteria katsojien iloksi.
– Vastuullani on näytelmien tekninen toteutus eli valot, äänet ja musiikki. Päädyin tähän vähän sattumalta, mutta teatteri vei mennessään. Kaikkea muuta olen tehnyt, yhdessä kun toimitaan, mutta näyttämölle en ole astunut esittämään mitään roolia, Raussi kertoo.
Itsekin kotistudiossaan musiikkia tekevä Raussi sanoo pysyvänsä mieluummin tekniikkavastaavana ja musiikkia tuottavana taustamiehenä. Siinä hän onkin korvaamaton.
Muita juttuja, kuten lavasteita, puvustusta, maskeja ja niin edelleen. hoitaa noin 10–20 henkinen eri taitoja omaava joukko teatteriharrastajia. Parasta kaikessa on yhteishenki!
Ohjelmistot valitaan toimikunnassa yhdessä ja kiinnitetään näytelmälle ohjaaja. Viime syksynä paljon kohua herättäneen kauhukomedian, Kisa-Veikkojen 95-vuotisjuhlanäytöksen Tapaus Afterdawnin ohjasi Leena Siren. Sen käsikirjoitti Saija Viljanen, harrastajateatterien ohjaaja hänkin.
Tapaus Afterdawn oli aivan omanlaisensa kauhukomedia. Raussi myöntää, että suuren menestyksen jälkeen on vaikea löytää uutta yhtä vetävää.
– Kevään näytelmäksi valittiin Agapetuksen Onnellinen Sakari: kolminäytöksinen huvinäytelmä 1930-luvulta. Sen ohjaa Harri Helin. Sama näytelmä jatkaa syyskaudella, mutta loppusyksyksi on päätetty valmistaa musiikkinäytelmä, ei ihan musikaalia, mutta vähän siihen suuntaan, Raussi paljastaa. Ja mukana on bändikin.
– Afterdawn oli kielletty alle 7-vuotiailta, mutta kesäkuussa lähestytään uutena aluevaltauksena juuri heitä. Helena Anttosen kirjoittamalla Herra Suden Maagillinen Teatteri -näytelmällä, jonka ohjaajaksi on kiinnitetty Afterdawnin menestyksestä tuttu Leena Siren. Ehkä kunnon kesäteatteriperinteen mukaan esitys saadaan siirrettyä ulos, vaikka suunnitelmat vielä elävät, Raussi haaveilee.
Teatterin ääni- ja valotekniikkaa ollaan uudistamassa niin että vanhat perinteikkäät puitteet Rientolassa, vuonna 1927 rakennetussa ja vuonna 1964 peruskorjatussa työväentalossa toimisivat laadukkaasti vielä pitkään. Alueen harrastajateattereiden yhteistyö on toimivaa näyttelijäkiertoineen ja ensi-iltavierailuineen.
Teatteriporukkaa on alkanut houkutella myös ajatus jalkautumisesta erilaisiin tapahtumiin, vaikka Taiteiden yöhön.
Merja Marjamäki