David Olivan väitöstutkimus osoitti, että nykyiset säännökset eivät suojele ihmisiä melulta. Säännökset, jotka asettavat rajoja toimistojen taustameluun, naapureiden aiheuttamaan asuinmeluun ja asuntoihin kantautuvaan liikenteen meluun, tulisi päivittää. Näissä tulisi ottaa huomioon subjektiivinen häiritsevyyskokemus, eikä äänenvoimakkuus, kuten tällä hetkellä tehdään.

Melumääräykset perustuvat äänenvoimakkuuteen, eli siihen, mikä on äänenpainetaso desibeleinä mitattuna. Toimistoissa ja kodeissa taustaäänet ovat kuitenkin harvoin kovia, ja tiedämme kokemuksesta, että kaksi saman desibelimäärän ääntä voidaan kokea eri tavoin.

Äänillä on äänenvoimakkuuden lisäksi muita fyysisiä ominaisuuksia, kuten taajuuden sisältö ja tonaalisuus, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten äänet koetaan. Tämä saattaa selittää, miksi äänet voidaan luokitella erittäin ärsyttävistä ei ollenkaan ärsyttäviksi.

– Teimme neljä subjektiivista kuuntelukoetta ymmärtääksemme paremmin, miten ihmiset kokevat toimistomelua ja yhteisömelua asunnoissa. Tavoitteenamme oli tunnistaa objektiiviset mittarit, joita tulisi soveltaa melumääräyksissä. Koska häiritsevyys on melun yleisin psykologinen vaikutus, ja se laukaisee muita vaikutuksia, kuten stressiä, unihäiriöitä ja sosiaalista käyttäytymistä, ja koska yhteisömelu tämäntyyppisissä tiloissa ei johda kuulon heikkenemiseen, tarkastelin tutkimuksessani subjektiivista häiritsevyyskokemusta, Oliva kertoo.

Olivan tutkimuksessa koehenkilöt vierailivat psykoakustiikan tutkimuslaboratoriossa ja arvioivat äänen ärsyttävyyttä.

– Yksittäisten arvioiden välinen ero mahdollisti tilastollisen analyysin, jonka pohjalta johtopäätöksemme laadittiin. Kolmessa kokeessa tutkimme 11 toimistoissa mahdollisesti kuultua ilmanvaihtoääntä, 54 asunnossa mahdollisesti kuultua naapurin ääntä ja 60 liikenteen melua, jotka mahdollisesti kuuluivat asuntojen sisällä. Neljännessä kokeessa keskityttiin meluihin tonaalisten komponenttien kanssa ja käytettiin 54 testiääntä, Oliva avaa.

Tutkimuksessaan Oliva tunnisti objektiiviset mittarit, jotka parhaiten korreloivat subjektiivisen häiritsevyyden ärsytyksen kanssa jokaisessa neljästä tutkitusta melutilanteesta. Toimistoissa viisi mittaria ennusti subjektiivisia arvioita kohtuullisen hyvin. Melua, jossa äänienergia oli korkeammilla taajuuksilla, siedettiin vähemmän.

– Osoitimme, että asunnoissa neljä ilmaäänieristyksen mittaria toimi hyvin häiritsemisen ennustamisessa. Silloin, 50–80 Hertsin taajuuksia ei pitäisi sisällyttää objektiiviseen luokitukseen. Asunnoissa, joissa liikennemelu kuuluu julkisivuelementtien läpi, yksi mittari suoriutui huomattavasti muita paremmin. Viimeinen koe osoitti, että tonaalisuus ei ole kunnolla otettu huomioon nykyisissä standardeissa ja melusäännöksissä, Oliva kertoo.

– Kaiken kaikkiaan psykoakustinen tutkimus osoitti, että melun häiritsevyyttä arvioitaessa tulee huomioida muita fyysisiä ominaisuuksia kuin äänenpainetaso. Lisäksi esitin tutkimuksessani objektiivisille mittareille näyttöä, joka tehostaisi meluohjeistusta terveydensuojelussa. Tutkimuksessani kehitin systemaattisen, tehokkaan ja luotettavan menetelmän tämän tyyppisten psykoakustisten testien suorittamiseen, tutkija jatkaa.

MSc David Oliva esittää väitöskirjansa Subjective Listening Experiments for Annoyance Investigation julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 16. syyskuuta kello 12 (Lambda ICT_C1027, ICT-city).

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Rodrigo Ordoñez (Aalborg University) ja kustoksena professori Pekka Hänninen (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on lääketieteellinen fysiikka ja tekniikka.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)