Maariassa syntynyt Aarne Leppänen (1894–1937) oli oman aikansa suosituimpia ensirakastaja- ja sankariroolien esittäjiä teatterilavoilla. Hän eteni teatteriurallaan kuin raketti. Leppänen ehti harjoittaa näyttelijän ammattiaan vain vuoden, kun hänet pestattiin jo Suomen Kansallisteatterin riveihin.

Herkkä ja rooleihinsa uppoutunut Leppänen vakiinnutti nopeasti paikkansa Suomen arvostetuimmassa teatterissa ja hänelle alkoi sadella pian myös vaativampia luonnerooleja. Leppänen sairastui vakavasti 41-vuotiaana ja hän menehtyi traagisesti kesken parhaiden työvuosien.

Aarne Leppänen kasvoi maarialaisessa maalaistalossa, mutta hän kävi koulua viisi vuotta Turun puolella. Leppäsen työura alkoi konttoriapulaisena, mutta turkulainen teatterimaailma houkutteli nuoren miehen mukanaan. Leppänen kiinnitettiin vain 21-vuotiaana Helsingin Kansan Näyttämölle vuonna 1915. Kansallisteatterin leivissä hän oli vuodesta 1916 lähtien yli 20 vuotta. Leppänen imi näyttämöoppinsa tuon ajan teatteritähdiltä, kuten Adolf Lindforsilta sekä turkulaislähtöiseltä Axel Ahlbergilta.

Leppänen täydensi oppejaan myös matkustamalla Euroopassa. Vuoden 1923 reissun kohteena oli Ranska ja vuonna 1927 hän haki vaikutteita Saksasta, Italiasta ja Ranskasta. Leppäsen uran merkittävimpiä teatterirooleja olivat muun muassa J.J. Wecksellin Daniel Hjort, Elävä ruumis -näytelmän Fedja sekä Pohjalaisten Antti. Myös Aarnen Kaisu-sisaresta tuli tunnettu näyttelijä.

Leppänen löysi myös elämänkumppaninsa teatterista, kun hän avioitui vuonna 1924 Aino AckténGlory-tyttären kanssa. Aarne Leppänen sai vuonna 1935 käsivamman, joka johti kahteen veritulppaan. Toinen veritulppa vei Leppäseltä puhekyvyn. Glory Leppänen joutui seuraamaan miehensä raadollista kohtaloa ja taistelua elämän omien ohjaustöidensä harjoitusten lomassa. Aarne oli sairauslomalla yli kaksi vuotta, kunnes keuhkokuume sinetöi hänen kohtalonsa.

Glory Leppänen otti miehensä sairauden aikana ison haasteen vastaan, kun hänestä leivottiin Turun Teatterin uusi johtaja syksyllä 1936. Glory kuitenkin turvasi selustansa ennen nimitystä. Hän nimittäin varmisti Suomen Kansallisteatterin johtokunnalta, että hänellä on paikka mihin palata, jos kaikki menee Turussa pieleen. Kaikki ei mennyt Turussa pieleen, vaikka hän jatkoi Turusta Viipuriin jo vuonna 1938. Glory Leppänen ei koskaan avioitunut uudestaan ja hän säilytti myös miehensä sukunimen aina kuolemaansa saakka.

Heikki Möttönen