Kylmään vuodenaikaan takat, uunit ja kakluunit kotoisasti rätisevät ja myös öljy-, pelletti- ja hakekattilat lämpenevät. Lämmön lisäksi tulisijoihin ja savuhormeihin liittyy kuitenkin myös monia paloriskejä. Pelastustoimen tilastojen mukaan niistä saa vuosittain alkunsa satoja tulipaloja, joista moni olisi ehkäistävissä säännöllisellä nuohouksella. Kokosimme neuvoja tulisijan turvalliseen käyttöön.

Pelastuslaitokset saavat vuosittain hälytyksen noin 3 000:een asuin- ja vapaa-ajan rakennuksissa syttyneeseen paloon. Näissä yleisimmin syttymissyyksi arvioitiin vuosina 2018–19 ruoanlaittoon sekä koneisiin ja sähkölaitteisiin liittyvät palot. Kuitenkin myös tulisijoihin ja savuhormeihin liittyviä paloja tai vaaratilanteita on kaikkiaan noin 500 vuosittain. Tämä selviää pelastustoimen Pronto-onnettomuusjärjestelmään kirjatuista hälytystehtävistä.

– Varoittelemamme näin pimeään vuodenaikaan usein kynttilöiden vaaroista, mutta todellisuudessa tulisijat aiheuttavat suomalaiskodeissa paljon useammin tulipaloja. Nyt kun ilmojen kylmetessä takkoja, uuneja ja polttokattiloita lämmitetään yhä enemmän, on tärkeää muistaa palovaaroihin ja myös häkämyrkytyksiin liittyvät riskit, sanoo paloinsinööri ja kehityspäällikkö Antti Määttänen LähiTapiolasta.

Merkittävin tulisijoihin ja savuhormeihin liittyvä paloriski ovat nokipalot, joita pelastuslaitosten tietoon tuli viime vuonna asuin- ja vapaa-ajan rakennuksista runsaat 200. Muita yleisiä tulisijoihin liittyviä syttymissyitä ovat riittämätön suojaetäisyys palavasta materiaalista, kekäleet, kipinät ja tuhka sekä tulisijojen ja hormien vauriot. Lisäksi saunarakennuspaloja on noin parisataa vuosittain, ja osa niistä liittyy kiukaan lämmitykseen.

– Kymmeniä, ellei jopa satoja, tulisijoihin liittyviä paloja voitaisiin välttää säännöllisellä ja oikea-aikaisella nuohouksella. Nuohooja poistaa tulisijoihin ja hormeihin kertyneen noen, pien ja roskat, mikä ehkäisee nokipaloja, ja samalla tarkastaa tulisijan kunnon, jolloin voidaan ajoissa havaita palovaaraa aiheuttavat viat. Suomen oloissa tulisijat ja hormit joutuvat kovalle rasitukselle, eivätkä ne ole ikuisia. Oikein nuohotussa ja toimivassa savuhormissa ei syty nokipaloja, sanoo Määttänen.

Nuohousta koskeva lainsäädäntö muuttui viime vuonna siten, että kiinteistön omistajan tulee nyt itse muistaa tilata kotiinsa tai mökilleen nuohooja. Aiemmin nuohouspalveluiden järjestämisestä vastasivat alueillaan pelastuslaitokset, mutta tämän niin sanotun piirinuohousjärjestelmän päättyessä ala vapautui kilpailulle.

Pelastuslain mukaan vakituisten asuntojen tulisijat on nuohottava vähintään kerran vuodessa ja vapaa-ajan asuntojen kolmen vuoden välein. Nuohousvälin tulee kuitenkin vastata nuohoustarvetta, ja siihen vaikuttaa niin käytön määrä kuin poltettava aines. Käyttämätöntä tulisijaa ei tarvitse nuohota.

– Jos mökillä nyt koronaepidemian poikkeusoloissa viettää tavallista enemmän aikaa – esimerkiksi tekee sieltä käsin ympärivuotisesti etätöitä – kannattaa vakavasti harkita, olisiko tiheämmälle nuohoukselle tarvetta. Myös vuokramökeillä nuohouksen voi teettää vuosittain, jos tulisija on säännöllisessä käytössä, sanoo Määttänen.

Sisäministeriön arvion mukaan Suomessa on kaikkiaan noin 1,3 miljoonaa nuohottavaa kiinteistöä, joissa on yhteensä noin 3,5 miljoonaa tulisijaa. Nuohouksia saa tehdä vain siihen pätevöitynyt eli ammattitutkinnon suorittanut henkilö.

Nuohousuudistuksen vaikutuksia seuraa sisäministeriön asettama seurantaryhmä, jonka työ jatkuu kuluvan vuoden loppuun. Pelastuslaitokset valvovat edelleen nuohousvelvoitteen toteutumista. Nuohoojalla on esimerkiksi velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan vakavista puutteista kiinteistön omistajan lisäksi myös pelastusviranomaiselle.

Nuohouksen ainut tavoite ei ole tulipalojen ehkäiseminen, vaan se edistää myös tehokasta lämmitysenergian käyttöä ja voi auttaa ehkäisemään palamisen haittoja. Hyvin vetävä hormi vie savut ja palokaasut turvallisesti ulos.

– Takkaa tai esimerkiksi kiuasta puilla lämmittäessä polttopuiden tulisi aina olla kuivia. Sytytä tulisija halkojen päältä ja aloita lämmittäminen maltilla. Jos tulisija ladataan heti täyteen tai poltetaan märkiä puita tai jopa roskia, palaminen on epätäydellistä ja tällöin syntyy enemmän pienhiukkasia ja nokea.

Paloturvallisuuden kannalta tärkeää on huolehtia myös palamisesta syntyvästä tuhkasta. Se voi pahimmillaan kyteä kuumana parikin päivää tulien pidon jälkeen. Siksi tuhka kannattaa siirtää tulipesästä esimerkiksi metalliseen, kannelliseen astiaan. Tulisijasta lentäviin kipinöihin ja kekäleisiin taas voi varautua lattiasuojalla ja pitämällä paloherkät materiaalit riittävän loitolla tulisijasta.

Tilaa nuohooja puhdistamaan ja tarkastamaan tulisijasi ja savuhormisi määräajoin ja aina tarpeen vaatiessa. Nuohouspalveluissa voi olla ruuhkaa lämmityskauden alussa, joten asian voi hoitaa pois alta esimerkiksi keväällä. Paikallisia nuohousyrityksiä voit hakea esimerkiksi Nuohousalan Keskusliiton sivuilta tai paikallisista ilmoituksista.

Nuohoustodistus on nuohoojan laatima paperi, josta ilmenee tehdyn työn lisäksi esimerkiksi tulisijan mahdolliset viat ja puutteet. Korjaa ne mahdollisimman pian. Säilytä todistus seuraavaa nuohouskertaa ja viranomaisten valvontaa varten.

Jos tulisijaa ei ole käytetty yli kolmeen vuoteen, se tulee tarkastaa ja nuohota ennen uudelleen käyttöönottoa.

Huolehdi ilman kierrosta tulien pidon aikana. Avaa pellit ajoissa ja sulje ne vasta, kun hiillos on palanut täysin loppuun. Näin estetään, että häkä ja pienhiukkaset pääsevät huonetilaan. Häkä eli hiilimonoksidi on suurissa määrin ihmiselle hengenvaarallinen kaasu, jota ei voi aistein havaita.

Toimiva palovaroitin ja häkävaroitin hälyttävät vaaran uhatessa. Häkävaroitin kannattaa sijoittaa huoneeseen, jossa on tulisija.

Älä jätä elävää tulta koskaan valvomatta. Jos havaitset palonalun, voit yrittää sammuttaa sitä esimerkiksi sammutuspeitteellä tai käsisammuttimella.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)