Kun lyödään yhteen Kauko Röyhkä ja muun muassa vaihtoehtometalliympyröistä tuttu Sami Hynninen, kulmakarvat kohoavat. Pintapuolisesti kaukainen parivaljakko vakuuttaa, että yhdistäviä tekijöitä löytyy helposti sekä musiikillisesti että ajatusmaailmasta.

– Me molemmat olemme aina tehneet mitä huvittaa ja Suomi on niin nöyrä maa, että jotkut diggaa ja jotkut vihaa. Kumpikaan meistä ei ole pitänyt sordiinoa päällä sanomissaan tai tekemisissään, Hynninen toteaa.

Lohjalta kotoisin oleva Hynninen on niittänyt mainetta ennen muuta doom metal -yhtye Reverend Bizarren riveissä, mutta on ehtinyt tehdä paljon muutakin. Hän ei haluakaan lokeroida itseään.

– Minulle ja Kaukolle yhteistyö oli luontevaa, mutta ulkomaailma haluaa luokitella ihmisiä. On helppoa ajatella, että Kaukon taiteellinen pop ja rock on kaukana metallista, mutta en ole mikään metallijätkä. Musiikilliset juureni ovat Kim Wildessa, Ultravoxissa ja Duran Duranissa. Vasta niiden jälkeen tulivat Kiss, Iron Maiden ja muut, hän jatkaa.

Röyhkän ja Hynnisen vastikään ilmestynyt Dekadenssi-levy syntyi kaksikon mukaan ilman isompaa puristamista. Dekadenssi on hyvin vahvasti kahdestaan tehty levy. Kolmas keskeinen hahmo levynteossa oli Röyhkän luottorumpali Roberto Lanz.

– Kaukolla oli biisit ja minulla oli näkemys levystä, jota ei tarvinnut hakata Kaukoon. Ensimmäinen luonnehdinta, minkä kirjoitin ylös, oli luurankomainen. Ideana oli tehdä tosi karu levy, jossa on vain vähän lihaa, eikä mausteita, Hynninen avaa.

– Päätimme, ettei levyä tuoteta yhtään enempää kuin on pakko. Nykyään kaikesta tehdään lauantaimakkaraa, kun sen pitää kuulostaa hyvältä kannettavissa laitteissa. Me tehtiin levy, joka kuulostaa hyvältä stereoissa, Hynninen sanoo.

Dekadenssin äänityksiin meni toista vuotta, mutta Röyhkä laskee, ettei varsinaisia studiopäiviä ollut kuin kourallinen. Pyrkimys tehokkaaseen studiotyöskentelyyn on yksi asia, joka kaksikkoa yhdistää.

– Inhoan sellaista löysää studiohengailua. Studiohommien pitää olla sellaisia, että lataudut ja suunnittelet valmiiksi, mitä studiossa tehdään. Studioon ei mennä syömään voileipiä, Hynninen sanoo.

– Itse jaksan olla studiossa noin kolme tuntia kerrallaan, Röyhkä komppaa.

Syksyn mittaan Röyhkän ja Hynnisen on myös tarkoitus kiertää keikoilla. Alkuun Hynninen oli keikkailua vastaan, mutta Röyhkällä oli keinot valmiina Hynnisen pään kääntöön.

– Kauko veti valttikortin hihasta. Hän sanoi, että keikkakokoonpanoon tulee Puka Oinonen kitaraan ja Mats Huldén bassoon. Se oli sillä selvä. Molemmat ovat minulle kovia tyyppejä, nauraa Hynninen.

– Kun he ovat mukana ja rummuissa Lanz, meillä on kasassa bändi, joka voi tehdä ihan mitä vaan, Röyhkä toteaa.

Ilkka Lappi