>name="paraovr" type="string" value="0100181B000010000100AF1B000008000000000000000000"Kitaristi >name="paraovr" type="string" value="0100181B000010000100AF1B000008000000000000000000"Timo Nikki on yksi niistä suomalaisista, joilla on vuosikymmenten perspektiivi rokin soittamiseen. Vuonna 1976 Peer Güntin perustanut Nikki on viettänyt vuosikymmenten aikana lukemattoman paljon aikaa lavalla.

– Viiden tuhannen keikan kohdalla lopetin laskemisen ja siitäkin on jo aika monta vuotta kulunut, yli kymmenen vuotta Portsassa vaimonsa kanssa asunut Nikki nauraa.

Peer Günt oli pitkään telakalla, mutta turkulaistumisen myötä alkoi jälleen veri virrata, kun turkulaisrumpali Sakke Koivula sekä basisti Pete Pohjanniemi löytyivät Nikin soittokavereiksi.

Tuhansia keikkoja on ehditty myös laatia monenlaisia settilistoja. Nikki sanoo, että kuusikymppisenä toimivan settilistan rakentaminen on helpompaa kuin parikymppisenä.

– Alkuaikoina, kun kaikki biisit olivat yleisölle uusia tai tuntemattomia, settiä pystyi rakentamaan huolettomammin. Kun sitten onnistuttiin tekemään muutama hitti, ne ohjasivat millaisia seteistä tutut hitit ovat nykyäänkin settilistan tärkeitä rakennuspalikoita Peer Güntille. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, mihin kohtaan settiä hitit solahtavat. Kokemuksen kautta ne löytävät paikkansa.

– Settilistan rakentaminen lähtee siitä, että on ne tietyt biisit, jotka on soitettava aina. Ne ovat kivijalkoja, joiden ympärille muut biisit tulevat. Meillä on todella pitkään ollut sama aloitusbiisi (Bad Boys are Here) ja kaksi viimeistä biisiä (I Don’t Want to Be a Rock’n’roll Star ja Backseat). Ne on todettu hyviksi omilla paikoillaan, Nikki toteaa.

Peer Günt kuuluu niihin bändeihin, joiden settilista elää tarpeen ja fiiliksen mukaan. Sama settirunko saattaa seurata vuosiakin mukana, mutta välillä isompia ja pienempiä muutoksia tulee kuukaudenkin välein.

– Emme ole varsinaisesti treenanneet yli kymmeneen vuoteen. Jokainen tekee kotona kotiläksynsä ja soundcheckissä katsotaan ollaanko uusien biisien kanssa samoilla linjoilla. Peer Güntin kohdalla luulisin, että kokonaisuus kärsisi, jos hinkattaisiin biisejä hirveästi, Nikki toteaa.

– Pitää kuitenkin olla tietty varmuus, että biisit ovat riittävän hyvin muistissa. Jos soundchekissä huomataan, että homma ei ole muistissa, ei soiteta biisiä sinä iltana, hän jatkaa.

>name="paraovr" type="string" value="0100181B000010000100AF1B000008000000000000000000"Peer Günt ei ole maailman monipuolisin bändi, mitä musiikkiin tulee. Nikin mukaan settilistaan saadaan eloa, vaikka bändi soittaakin suhteellisen suoraviivaista hardrockia.

– Aika monet meidän biisit menee E:stä, A:sta tai G:stä. Settilistaa rakennettaessa pyritään siihen, ettei kahta saman sävellajin biisiä ole peräkkäin. Koitetaan rakentaa settiin sillä tavalla vaihtelevuutta ja aaltoliikettä.

– Kun biisit ovat aika samantyylisiä pitää olla tarkkana, että setti pysyy kiinnostavana ja hyvänä. Monipuolisemmalle bändille se olisi ehkä helpompaa, mutta onnistuu se yksioikoisiltakin bändeiltä. Esimerkiksi Motörhead ja AC/DC osasivat pitää setin kiinnostavana, Nikki sanoo.

Ilkka Lappi