Monet suomalaiset jouluperinteet ovat hyvin vanhoja. Tämän huomaa esimerkiksi, kun tutustuu parhaillaan Apteekkimuseossa ja Qwenselin talossa esillä olevaan Katetut joulupöydät -näyttelyyn, joka johdattaa parin sadan vuoden takaiseen jouluun 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen.

– Perheet ovat kokoontuneet yhteen ja syöneet yhdessä jouluateriaa. Joulupukki kävi aattoiltana jakamassa lahjat, vaikka vielä 1700-luvulla joulupukki oli pelottava. Pukissa oli perinteisen kekripukin piirteitä, mutta mukana oli myös ajatus pyhästä Nikolaoksesta, lasten suojelijasta, kertoo museopedagogi Tuula Hänninen.

– Sekin on säilynyt nykyaikaan, että jouluaatto ja -päivä oltiin kotona perheen kesken ja tapaninpäivänä lähdettiin sitten usein kyläilemään, Hänninen jatkaa.

Musiikki oli keskeinen osa joulunviettoa.

– Säätyläiskodeissa oli aina jokin soitin, esimerkiksi sitra. Koko perhe kokoontui yhteen laulamaan joululauluja.

Kun Turussa oltiin, joulurauhan julistus kuului luonnollisena osana kaupunkilaisten jouluun.

– Jossain vaiheessa 1700-lukua tosin oli sellainen aika, jolloin joulurauhanjulistajat kävivät ympäri kaupunkia julistamassa joulurauhaa.

1700-luvun kuluessa suomalaisessa joulunvietossa alkoi näkyä myös uusia tuulia.

– 1700-luvulla joulu oli nimenomaan kaupunkilaisten pääjuhla. Maaseudulla juhlittiin isommin vielä kekriä. Joulukuun nimikin oli vielä 1700-luvulla yleisesti talvikuu. Nimi muuttui sitten joulukuuksi vähitellen 1700-luvun aikana, Hänninen kertoo.

Joulukuusiperinne tuli Suomeen vasta 1800-luvulla, mutta täysin puuton suomalainen säätyläiskoti ei 1700-luvullakaan ollut.

– Ikään kuin joulukuusen edeltäjänä oli kynttiläpuu, joka tuotiin sisään Tuomaan päivänä. Sen tarkoitus oli häätää pois vuoden pimeimpään aikaan liikkuvia pahoja henkiä, Hänninen toteaa.

Sekä kaupungeissa että maaseudulla jouluateriaan panostettiin. Ruokaa tehtiin runsaasti ja jouluruokia syötiin ainakin loppiaiseen saakka. Tietyt asiat olivat osa joulupöytää varallisuudesta riippumatta, mutta varallisuus myös vaikutti siihen, mitä joulupöydästä löytyi.

– Leipäkeko kuului jouluun myös köyhemmänkin väen joulupöydässä. Mitä suurempi keko, sitä parempi viljaonni tulee seuraavalle vuodelle. Myös jouluolut on ollut tärkeä osa joulunviettoa, Hänninen sanoo.

Monessa säätyläiskodissa otettiin mallia Ranskan hovista. Niinpä joulupöytään kuuluivat hillot ja hyytelöt. Niitä syötiin varsinkin kinkun höysteenä. Kinkku ei vielä kuulunut jokaiseen joulupöytään.

– Köyhemmissä kodeissa ei välttämättä syöty kinkkua. Usein parhaat lihat myytiin ja tehtiin itselle sylttyä ja verimakkaraa.

Ilkka Lappi