Ravintolayrittäjä Santtu Kiili on pienestä pitäen saanut elää suhteellisen harvinaisen nimen kanssa. Väestörekisterikeskuksen tilastoista Santtu-nimisiä löytyy alle 3 000. Suosituimmillaan Santtu-nimi on ollut 1900-luvun lopulla. Vuosina 1980–99 Santtu-nimisiä Suomeen saatiin vajaat 1 200. Samassa suuruusluokassa on oltu myös 2000-luku.

Almanakkaan Santtu-nimi pääsi vasta vuonna 2000.

– Elämäni ensimmäiset 23 vuotta olin vain koirien nimipäiväkalenterissa. Tunnenkin paljon enemmän Santtu-nimisiä koiria kuin ihmisiä. Itseni lisäksi tunnen varmaan pari ihmistä nimeltä Santtu, mutta koiria senkin edestä, Kiili nauraa.

Nimipäiviä Kiili ei ole koskaan juhlinut.

– Ehkä siitä syystä, kun olin jo aikuinen, kun nimipäivä kalenteriin tuli. Se on ollut päivä muiden joukossa, hän jatkaa.

Vuonna 1977 syntyneellä Kiilillä ei koskaan ole ollut varsinaista lempinimeä, vaikka hän myöntääkin, että Maunoksi kutsuminen kääntää pään. Lempinimettömyyteen on pitkälti syynä se, että hänen oikeaa etunimeään on luultu lempinimeksi.

– Varsinkin nuorempana kävi niin, ettei sitä oikein uskottu, että Santtu on minun oikea nimeni. Koulussa terveydenhoitajakin kysyi, että mikä sun oikea nimi on, Kiili muistelee.

Kun miehen vanhemmat tulevalle lapselle nimeä pohtivat, pöydällä oli paljon perinteisempiä nimiä.

– Kuulemma ehdotuksina oli Eino ja Antti, mutta vanhemmat eivät päässeet niistä yhteisymmärrykseen. Sitten ilmeisesti jonkinlaisena kompromissina jostain tuli mieleen Santeri, josta Santtu sitten vääntyi, Kiili kertoo.

Santtu-nimestä Kiili on aina pitänyt.

– Tykkään siitä, että nimeni ei ole niin kauhean vakava. Siinä on vähän leikkisyyttä. Myös se on mukavaa, että nimeni on vähän harvinaisempi. Kun sukunimenikin on jotain muuta kuin Järvinen, niin nimi jää varmaan ainakin mieleen, Kiili toteaa.

Santun nimipäivä on 11. syyskuuta.

Ilkka Lappi