– Tämä on hieno laji. Jos häviät, haluat revanssin. Jos voitat, ajattelet, että tämähän on meidän juttu! Tietovisailu on laji, johon hurahtaa helposti, naurahtaa pitkän linjan pubivisailija ja kysymysten laatija Kalle Kaisti Sir Okke’s Pubissa Aninkaistenkadulla.

Pubivisailu nostaa väkevästi päätään. Sir Okke’sin äärimmäisen kovatasoinen pubivisailusarja on ollut jo kymmenisen vuotta erittäin suosittu. Tänä kesänä pubi on ollut ääriään myöden täynnä, kun maanantaisin visaillaan. Visailtoina noin puolet visailijoista on sellaisia, jotka eivät muulloin Okke'sissa tapaa käydä.

Nelikymppisten kaverusten voitokkaaseen Nahkanekku-joukkueeseen kuuluvat rautaisen urheilun ja politiikan tietäjän, opiskelija Kaistin lisäksi historian, uskonnon ja yhteiskuntaopin opettaja Jussi Hirsikoski, suomen kielen tohtori, opettaja Emmi Hynönen sekä historian tutkija, ”yleisnero” Pekka Pitkälä. Visailtu on jo vuodesta 2011.

Hynönen tuli joukkueeseen pari vuotta sitten, vaikka kaikki ovatkin tunteneet jo parikymmentä vuotta toisensa. Lisäksi joukkueeseen kuuluu korvaamaton ”kiintiöeläkeläinen” Boris Vibäck. Hän on kuusikymppinen, suomenruotsalainen kauppatieteilijä, jolla on aikalaiskokemusta sekä Pohjanmaan- ja Ruotsin -tuntemusta.

– Onhan tuo ihmiselle mukavampaa ajanvietettä eläkkeellä visailla, kuin hengailla Prisman pelikoneella, Hirsikoski leukailee.

Visailu on mukavaa, sosiaalista toimintaa. Joukkue on nelihenkinen, ja poppoon viisi jäsentä paikkaavat usein toisiaan. Kaksihenkinenkin joukkue on silti mahdollinen.

– Kun tulimme tänne, olimme ihan statisteja. Kaksi vuotta myöhemmin voitimme. Tähän mennessä olemme monet voitonsilakat syöneet.

Visan aikana korttelikapakassa on hiiren hiljaista. Loosissa ei uskalla keskustellakaan, sillä seinilläkin on korvat. Joukkue pyörittelee ankarasti pöydällä papereita vastausvaihtoehtoineen.

– On myös erikoisvisoja, mutta tämä on klassinen yleisvisa, jossa joukkueen muodostaminen on iso tekijä.

Porukka viittoilee viereisiin pöytiin. Niissä tapaa istua pelkistä kauppatieteilijöistä tai biologeista koostuvia porukoita. Sitten on eläkeläis- ja opiskelijajoukkueita, psykologeja, rakennusmiehiä, vanginvartijoita ja entisiä kansanedustajia, kuten visailukonkari Lauri Palmunen.

Kysyjät ovat tietäviä. He eivät lue pelkästään Trivial Pursuitin kysymyksiä ääneen.

Tyypillinen visailukysymys voisi olla ”mikä suomalainen eläinlaji on kasvi essiivissä”. Siinä on moneen suuntaan kierrettä. Vastaus on haapana.

– Kerran kysyin, mikä on Juha Sipilän toinen nimi. Eikä kukaan tiennyt, Kaisti nauraa hersyvästi.

– Ei tainnut olla Jeesus, Hirsikoski aprikoi.

Porukka pystyy vitsailemaan lähes mistä vain: poppoo heittää vuorotellen hersyviä letkautuksia.

– Väkisinkin meillä on tässä huumoria. Paitsi visan aikana. Silloin sitä ei ole kyllä yhtään! Jos joku väittää, että tämä on oikea vastaus, se on lähellä selkäsaunaa sen jälkeen, Kaisti jyrähtää, sitten virnistää ilkikurisesti.

Se porukkaa hieman harmittaa, että vaikka pubivisoja on Turussa jonkin verran, ei niitä mainosteta. Tästä huolimatta sosiaalinen media ja Google eivät ole tappaneet visailukulttuuria. Päinvastoin: visat kiinnostavat entistä enemmän, ammatista ja iästä riippumatta.

Minna Saarinen