Ainakin nuoremman polven keskuudessa Ilkka Nummiston nimi yhdistyy ensisijaisesti miehen voimailusaavutuksiin. Ennen niitä Nummisto ehti kuitenkin tehdä melojana 17 vuoden uran, jonka saavutukset ovat sittemmin monelta jääneet tekemättä. Melojana Nummisto ehti edustaa Suomea neljä kertaa olympialaisissa. Hän myös kantoi Suomen lippua Münchenin olympialaisten avajaisissa 1972.

Melojana Nummisto saavutti 55 henkilökohtaista SM-kultaa ja kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Olympialaisissa hän meloi kajakkinelikossa kaksi kertaa olympiafinaalissa ja kerran henkilökohtaisella matkalla. Parhaaksi saavutuksekseen Nummisto nostaa Meksikon olympialaiset 1968.

– Menimme Meksikoon kuusi viikkoa ennen olympialaisia, mikä oli hyvä asia. Melontapaikka oli korkealla, 2 300 metriä merenpinnasta. Jos sinne tuli liian myöhään, ei happi kulkenut yhtään, nyt 73-vuotias Nummisto sanoo.

Meksikon kajakkinelikossa Suomi sijoittui lopulta viidenneksi. Nummiston lisäksi joukkueessa meloivat Jorma Lehtosalo, Heikki Mäkelä ja Karl-Gustav von Alfthan. Vuonna 1972 Suomi sijoittui seitsemänneksi. Münchenissä von Alfthanin tilalla meloi Kari Markkanen.

– Se oli todella kova kisa. Jossain vaiheessa kisaa olin ihan varma, että mitali saadaan. Lopussa vaan hyydyttiin. Ei ollut mitään tehtävissä, Nummisto muistelee vuoden 1968 olympiafinaalia.

Tuohon aikaan henkilökohtaisilla matkoilla melottiin vain tuhatta metriä. Nummisto uskoo, että muilla matkoilla hän olisi ollut vielä kovempi luu.

– 500 metriä oli ehdottomasti paras matkani. Myös 10 000 metrillä olisin ollut kova, kun kestävyyteni oli niin kova.

Muille maailman huipuille Nummisto antoi uransa aikana tasoitusta muun muassa harjoitusolosuhteissa. Talvien aikana kuntopohjaa rakennettiin hiihtämällä ja juoksemalla. Aktiiviuransa aikana Nummisto oli myös koko ajan päivätöissä.

– Olin siihen aikaan Wärtsilällä sähköhommissa. Lounastunnilla hyppäsin kanoottiin ja meloin viisi kilometriä. Töiden jälkeen hyppäsin taas kanoottiin ja meloin Hirvensaloa ympäri. Aika usein tein sellaista intervalliharjoitusta, missä vedin minuutin kovaa ja minuutin hitaasti. Toistin sen 50 kertaa.

Nummisto arvioi, että hän harjoitteli jopa liikaa ja osin väärällä tavalla, koska hänellä ei koskaan urallaan ollut valmentajaa. Lajitreenit Nummisto teki lähes yksinomaan kotimaisemien merivedessä.

– Koko uran aikana olin kaksi kertaa ulkomaanleirillä. 1971 ja 1972 oltiin kumpanakin vuonna kuukausi Espanjassa. Oltiin siellä omissa oloissamme ja melottiin. Ei meillä ollut siellä esimerkiksi hierojia tai mitään. Onneksi se porukka oli tosi hyvä. Aina puhallettiin melontajoukkueen kanssa yhteen hiileen.

Ilkka Lappi