Lokakuussa ensi-iltansa saavan, Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan ikonisiin rooleihin on kiinnitetty monia Suomen tämän hetken tunnetuimmista näyttelijöistä. Mukana ovat muun muassa Aku Hirviniemi, Jussi Vatanen ja Eero Aho.

Yksi tuntemattomimmista nimistä, ainakin vielä, on Salon roolin näyttelevä turkulainen Akseli Kouki. Vuonna 1997 syntynyt Kouki on aiemmin näytellyt Louhimiehen Käskyssä ja televisiosarjassa Irtiottoja pienet roolit. Salon rooli on hänen ensimmäinen isompi esiintymisensä kameran edessä.

– Hain alunperin pieneen rooliin. Tekijäporukan kanssa kun tavattiin, tuli mahdollisuus näytellä vähän isompi sivurooli. Unelmana takaraivossa oli, että voisi tulla vielä joku sitäkin isompi rooli, kertoo myös tuotantoassistenttina elokuvassa työskentelevä Kouki.

VäinöLinnan klassikko ei ollut Koukille läpikotaisin tuttu. Edvin Laineenja Rauni Mollbergin elokuvaversiot hän on katsonut vain osittain.

– Kun roolin sain, luin sekä Tuntemattoman sotilaan että Sotaromaanin. Katsoin myös pätkiä Laineen elokuvasta, mutta aion katsoa ne kokonaan vasta, kun viimeiset kuvaukset helmikuussa saadaan valmiiksi.

Salon roolista on aiemmin nähty tunnettuja näyttelijöitä. Varsinkin Laineen versiossa Salona nähty Tapio Hämäläinen nousi sittemmin ikoniseksi suomalaisnäyttelijäksi, tosin varsin erilaisessa roolissa Uuno Turhapuro -elokuvien vuoristoneuvos Tuurana.

– Hämäläisellekin Salon rooli oli yksi ensimmäisistä rooleista. En ainakaan vielä ole kokenut roolista paineita. Pikemminkin antaa motivaatiota, että Hämäläinen ponnahti Salon kautta niin hienolle ja pitkälle uralle, Kouki tuumii.

Salon rooli on Akselille siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että oma isä, Turun kaupunginteatteria nykyisin johtava Mikko Kouki, on näytellyt Saloa Pyynikin kesäteatterissa Akselin syntymävuonna 1997.

Vaikka sekä Akselin oma isä, isoisä Tapio Kouki että isän täti Marja-Leena Kouki ja hänen poikansa Samuli Edelmann ovat tunnettuja näyttelijöitä, Akseli oli pitkään suuntautumassa muualle kuin näyttämölle. Nuorempana Kouki panosti ennen kaikkea urheilemiseen. Ajatukset muuttuivat lukion ensimmäisen vuoden jälkeen Chilessä vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana.

– Chilessä minulla oli pieni itsetutkiskelun hetki, jonka jälkeen tuntui siltä, että näytteleminen on sitä, mitä haluan tehdä. Ehkä valinnassa painoivat myös isoisäni sanat. Hän on sanonut, että jos haluan näyttelijäksi, minulla ei voi olla siinä rinnalla mitään muuta. Kun palasin Chilestä pari vuotta sitten, tuntui, että jos haluan näyttelemisestä ammatin, en voi enää odottaa kauan.

Kouki kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Sen jälkeen seuraava askel näyttelijänä on hakea opiskelemaan alaa.

– Teatterikouluihin hakeminen on nyt ykkösjuttu. En ole ajatellut, että minun olisi pakko päästä johonkin tiettyyn oppilaitokseen sisään. Ulkomailla opiskelu kiinnostaa paljon, koska siinä saisi samalla kielitaidon ja siitä olisi varmasti myös muutenkin hyötyä, Kouki puntaroi.