Kukaan suomalainen kenraali ei ole saanut niin suurta arvostusta aktiiviuransa jälkeen kuin jalkaväenkenraali Adolf Erik Ehrnrooth. Tästä pienikokoisesta ja sympaattisesta hahmosta on piirtynyt kuva itseoikeutettuna vieraana linnanjuhlissa vuosikymmenien ajan. Ehrnrooth asettui eläkepäiviksi asumaan Turun Kakskertaan ja hän oli tuttu näky Turun katukuvassa.

Kenraali nousi koko kansan tietoisuuteen myös siksi, että hän piti sotiemme veteraanien puolta kaikissa käänteissä ja hän jaksoi julkisesti kantaa huolta heidän elinoloistaan. Ehrnrooth oli itsekin veteraani ja hän kävi ahkerasti erilaisissa tilaisuuksissa puhumassa.

Vaikka Ehrnroothin pitämissä puheissa oli myös tiettyä paatosta, tunnettiin hänet erittäin helposti lähestyttävänä ja huumorintajuisena ihmisenä. Hän esiintyi julkisuudessa erittäin paljon ja myös nuoremmat sukupolvet oppivat arvostamaan häntä. Veteraaniveljet uskalsivat käyttää esimiehestään nimityksiä Jalkaväenkenraali ja Aatu.

Ehrnrooth syntyi Helsingissä 9. helmikuuta 1905. Hän tunsi jo kouluvuosina vetoa sotilasuralle. Asiaan vaikuttivat suvun menestyksekkäät sotilasperinteet. Vuonna 1922 hän suoritti yo-tutkinnon ja astui heti sen jälkeen varusmiespalvelukseen josta tie vei oppilaaksi Kadettikoulun 5. kurssille. Sieltä hän valmistui vuonna 1924. Siitä alkoi eräs Suomen maineikkaimmista sotilasurista.

Ehrnrooth ylennettiin ratsumestariksi 1931 ja sotakorkeakoulun tutkinnon hän saavutti 1935. Talvisodan puhjettua tuleva kenraali palveli Karjalankannaksella. Tammikuussa 1940 hän aloitti 7. divisioonan esikuntapäällikkönä ja hänet ylennettiin majuriksi. Jatkosodassa hänet määrättiin 2. divisioonan esikuntapäälliköksi.

Kesäkuun lopussa hän haavoittui vaikeasti johtaessaan divisioonaansa. Ehrnrooth toipui, mutta koteloituneet sirpaleet vaivasivat häntä koko loppuelämän. Ylipäällikkö Mannerheim nimitti hänet 4.12.1944 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi taitavasta ja pelkäämättömästä johtamisesta hyökkäys- ja asemasotavaiheessa sekä kesän 1944 viivytys- ja torjuntataisteluissa.

Sotien jälkeen Ehrnrooth toimi Taistelukoulun johtajana ja Panssarirykmentin komentajana. Vuonna 1959 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Eläkkeelle hän siirtyi yli 43 vuoden palveluksen jälkeen vuonna 1965. Vuonna 1980 hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi ja vuonna 1989 hänelle myönnettiin Vapaudenristin suurristi. Jalkaväenkenraali menehtyi vuonna 2004 peräti 99-vuotiaana.