Savusauna on nautiskelijan paikka, jossa ei kuulukaan heittää kuumia löylyjä.

– Pidän savusaunaa huomattavasti miellyttävämpänä kuin tavallista saunaa. Savusauna ei ole koskaan modernin saunan kaltainen tiivis koppi, toteaa Timo Varakas tomerasti.

Varakas on Rymättylässä sijaitsevan Herrankukkaron isäntä ja lämmittää maailman suurinta maasavusaunaa yhtenä jos toisenakin päivänä.

Helppoa savusaunan lämmittäminen ei ole, sillä siinä pitää muistaa monta tärkeää seikkaa.

– Vaikka olisi mestari oman savusaunansa lämmittämisessä, ei se päde kaikkiin savusaunoihin. Jokainen savusauna on yksilö, ei yleispäteviä neuvoja voi antaa, Varakas myhäilee hymyillen.

Heti perään hän luettelee kuitenkin pitkän liudan nyrkkisääntöjä.

Saunan luukut pitää tietysti avata ensimmäiseksi, sillä alussa ei lämmitetä saunaa, vaan kiuasta. Jos uutta savusaunaa innostuu rakentamaan, kannattaa luukut laittaa joka seinälle.

– Luukut avataan tuulensuunnan mukaan. Jos tuuli tuo savun sisään luukuista, ei tuulettamisesta ole mitään hyötyä, Varakas neuvoo.

Kiukaan koon määrittää tietysti saunan koko. Liian iso kiuas ei saa olla, sillä sen kanssa saunasta tulisi liian kuuma, ja jos kiuasta ei lämmitetä riittävän kuumaksi, muodostuu kiukaaseen nokea, joka voi syttyä palamaan. Jos kiuas on liian pieni, ei siitä irtoa kunnon löylyjä.

Puun pitää olla kuivaa ja kuorittua. Koivu on puulajeista paras, sillä se tuottaa kokoonsa nähden eniten lämpöä. Vähintään puun pitäisi olla lehtipuuta, sillä havupuista tulee pihkaa, joka jää kiukaaseen käryämään. Tuohesta ja kaarnasta taas tulee nokea niin, että sauna mustuu.

– Koskaan savusaunassa ei saa polttaa havuja, roskia tai paperia, painottaa Varakas.

Ensimmäinen pesällinen on pahin, toisen jälkeen helpottaa. Savu ja häkä nousevat lämmön mukana ylös, jolloin lämmittäjälläkin on helpommat oltavat. Puuta pitää lisätä yleensä noin tunnin, puolentoista välein.

– Jotkut polttavat viimeisessä pesällisessä leppää, sillä siitä tulee hyvä tuoksu. Mutta se on makuasia, Varakas kertoo.

Kiukaan kuumettua riittävästi, annetaan pesällisen palaa loppuun tai otetaan viimeiset hiilet pois. Kun kiukaan päällimmäisten kivien lämpötila kohoaa noin 300 asteeseen, voi puiden polttamisen lopettaa. Viimeistä pesällistä poltetaan niin kauan, ettei sinistä liekkiä enää näy. Sininen liekki tietää häkää.

– Lämpötilan tietää siitä, että alla kivet hohkaavat punaisena. Varakas kertoo.

Lopuksi pesästä poistetaan tuhkat ja hiilet, kiukaalle heitetään häkälöylyt, ja lauteet sekä lattiat huuhdellaan noesta ja savusta. Vasta sen jälkeen suljetaan luukut ja aletaan lämmittää itse saunaa.

– Joku käyttää lämpöpeitettä tasatakseen kiukaan lämpötilaa.

Yleensä savusauna saa seistä tunnin tai pari. Jos sen jälkeen ilmassa tuntuu vielä savua, niin kannattaa avata luukut ja heittää toiset häkälöylyt.

Häkälöylyjen jälkeen päästään vihdoin hyvin ansaittuun nautiskeluvaiheeseen. Vaikka savusaunankin lämpötila kohoaa noin 80 asteeseen, löylyt ovat tavallista saunaa kosteammat.

– Kiuas antaa höyryn eri tavalla, miettii Varakas.

Kun nautinnot on nautiskeltu, pitää luukut avata, jotta sauna kuivuu ja jottei savu tartu märkään pintaan.

– Savusaunaa pitää pestä huomattavasti useammin kuin tavallista saunaa. Perinteisesti savusauna pestään katajaluudalla. Savusauna on hygieeninen, vaikka siellä onkin nokea. Savu desinfioi ja tappaa pienimmätkin mönkiäiset. Sienetkään eivät savusaunoissa kasva, kehuu Varakas.

Hän tietää, että kivikaudella eläimet ja ihmiset asuivat Suomessa samoissa tiloissa, jotka lämmitettiin päiväsaikaan savusaunan tapaan. Savu tappoi kaikki loiset ja syöpäläiset sillä välin kun ihmiset ja eläimet tekivät töitään ulkona.

Kun Varakkaalta kysyy yleisimmistä virheistä, mies hymähtää pienesti.

– Saunan poltto. Tai sitten se, että kiuas on liian kylmä tai kuuma. Savusauna pitää lämmittää hiljalleen, ettei kiuas halkea yhtäkkisestä kuumuudesta. Tämä ei ole hätäisen miehen hommaa. Tapaan sanoa, että aloita aamulla, niin illalla pääset saunaan. Kun savusaunan lämmittäminen onnistuu, kannattaa miettiä, mitä teki oikein. Ehkä silloin saattaa onnistua uudemmankin kerran.