Miten Saaristomeren käy?
Puheita on pidetty. Projekteja on viety läpi. Rahaa on käytetty. Saaristomeri ei siitä huolimatta puhdistu. Mitä siis pitäisi tehdä?
Tätä pohdittiin Saaristomeren huippukokouksessa Fuugassa. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) totesi tervehdyksessään uskovansa, että Saaristomeren tulevaisuus on ”ihan hyvä”. Mutta ei ilman toimenpiteitä. Orpo kertasi saavutuksia. Rahtialukset eivät saa enää laskea jätevesiään Itämereen. Lumen kaataminen mereen kielletään.
Orpo lupasi, että vesien ja meren tilan parantamiseen tähtäävää Ahti-ohjelmaa jatketaan, samoin Saaristomeri-ohjelmaa. Hän toivoi, että Suomeen perustetaan ensimmäinen merellinen luonnonpuisto Saaristomeren alueelle. Metso-ohjelman kaltaiselle vapaaehtoiselle meriluonnon suojeluohjelmalle on tilausta. Meriliikenteen päästöjä olisi kyettävä vähentämään edelleen. Ravinnekuormaa on vähennettävä lisää valuma-alueella.
Ravinnekuorma ei enää kasva mutta se ei vähene riittävän nopeasti. Ravinteita on valunut Saaristomereen vuosikymmeniä ja sitoutunut sedimenttiin. Fosforia pitäisi saada pois merestä.
Turun yliopiston entinen rehtori Kalervo Väänänen on perehtynyt Itämeren tilaan. Hänen mukaansa ilmastonmuutos heikentää vesien tilaa. Uusi uhka on tummuminen, joka on suomalainen ongelma. Ojittaminen on kuormittanut vesistöjä humuksella.
Rehevöityminen voimistui sotien jälkeen, kun keinolannoitteet yleistyivät. Huippu saavutettiin 1980-luvulla. Kuormitus kääntyi laskuun 1990-luvulla, mutta maaperään sitoutuneiden ravinteiden määrä puolittuu 40–50 vuodessa.
Väänänen on laatinut listan toimenpiteistä, joita halutaan seuraavaan hallitusohjelmaan. Luonnonarvokauppaa pitäisi pilotoida. Valuma-alueelle olisi perustettava suojavyöhykkeitä. Ympäristötuista on saatava vaikuttavampia. Tarvitaan tilakohtaisia ravinnetaseita ja kierrätyslannoitteiden sekoitevelvollisuus. Kotimaisen kalan kulutus pitää saada kasvuun.
Kustannuksia ei voi sälyttää maatalousyrittäjille. Lasku kuuluu yhteiskunnalle.
Lasse Virtanen

















