EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin Länsi-Euroopassa ja toiseksi lämpimin maailmanlaajuisesti. Kuukauden aikana koettiin poikkeuksellisia helteitä ja merellisiä lämpöaaltoja, ja napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden keskimääräinen lämpötila oli kesäkuun korkein koskaan mitattu.

Suuri osa Länsi-Euroopasta koki kesäkuussa ennätyksellisen helleaallon, ja läntisellä Välimerellä sekä Atlantin rannikkoalueilla esiintyi merellisiä lämpöaaltoja. Maailmanlaajuisesti napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden (60°S–60°N) keskimääräinen merenpinnan lämpötila oli kesäkuun korkein koskaan mitattu. Se ylitti aiemman kesäkuun ennätyksen vuodelta 2024 vain 0,01 celsiusasteella, ja liittyi osittain voimakkaiden El Niño -olosuhteiden kehittymiseen Tyynenmeren päiväntasaajan alueella.

Kesäkuun jälkipuoliskolla suurta osaa Eurooppaa koetellut helleaalto rikkoi kuukausiennätyksiä ja kaikkien aikojen lämpötilaennätyksiä useissa Euroopan maissa ja aiheutti vakavia terveysvaikutuksia, kuten kuumuuteen liittyviä kuolemia.

– Helleaaltojen lisääntymistä ja lämpöennätyksiä havaitaan kaikkialla maailmassa. Euroopassa tämä on johtanut kuumuuteen liittyvien kuolemien lisääntymiseen, vesipulaan, satotappioihin ja lisääntyviin maastopaloihin. Ilmastonmuutoksen torjunta ja ilmastotoimien kunnianhimon tason nostaminen ovat entistä tärkeämpiä. Eurooppa ja Suomi eivät pysty ratkaisemaan tätä haastetta yksin, vaikka niillä on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet. Tulevaisuuden ilmaston kehitys riippuu pitkälti G20-maiden toimista – erityisesti suurten kehittyvien talouksien, kuten BRICS-maiden, päätöksistä, sanoo Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas tiedotteessa.

Euroopassa esiintyi kesäkuussa myös laaja-alaista kuivuutta, joka yhdessä äärimmäisen kuumuuden kanssa edisti maastopalojen syntymistä erityisesti Iberian niemimaalla ja Etelä-Ranskassa ja lisäsi kuivuusriskiä osissa Itä-Eurooppaa. Kesäkuun helleaalto pahensi entisestään Länsi- ja Keski-Euroopan kuivuusolosuhteita, jotka olivat alkaneet kehittyä jo edellisen, toukokuisen helleaallon aikana.

– Kesäkuun ennätykset eivät ole irrallisia poikkeamia, vaan osa nopeasti etenevää ilmastonmuutosta. Lämpenevä ilmasto nostaa helleaaltojen lähtötasoa, ja samat säätilanteet tuottavat nyt korkeampia lämpötiloja kuin aiemmin. Viime vuosien nopea maailmanlaajuinen lämpenemistahti ja selvästi kasvanut säteilytaseen epätasapaino kertovat, että ilmastojärjestelmään kertyy nyt lämpöä poikkeuksellisen nopeasti. Suurin osa tästä ylimääräisestä lämmöstä varastoituu meriin, mikä ylläpitää ennätyksellisen korkeita meriveden lämpötiloja ja lisää merellisten lämpöaaltojen riskiä. Lämpimämpi meri lisää ilmakehän lämpö- ja kosteussisältöä, mikä voi vahvistaa myös Euroopan helleaaltoja ja kasvattaa niiden vaikutuksia, sanoo vanhempi tutkija Joonas Merikanto Ilmatieteen laitokselta.

Kesäkuu oli maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin. Kuukauden keskilämpötila oli 16,54 astetta, mikä on 0,56 astetta korkeampi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuun keskiarvo. Vain kesäkuu 2024 on ollut tätä lämpimämpi.

Kesäkuu oli 1,39 astetta lämpimämpi kuin arvioitu esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvo.

Euroopan maa-alueiden keskilämpötila oli kesäkuussa 2026 kuukauden toiseksi korkein mittaushistoriassa: 19,14 astetta. Se oli 1,78 astetta korkeampi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuun keskiarvo. Ennätystä pitää edelleen hallussaan kesäkuu 2019.

Länsi-Eurooppa koki mittaushistorian lämpimimmän kesäkuun. Alueen keskilämpötila oli 20,74 astetta eli 3,05 asettta korkeampi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuun keskiarvo. Tämä ylitti aiemman ennätyksen, joka saavutettiin kesäkuussa 2025.

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden (60°S–60°N) keskimääräinen merenpinnan lämpötila oli kesäkuussa mittaushistorian korkein kyseisen kuukauden aikana: 20,86 astetta. Se oli vain hieman (0,01 °C) korkeampi kuin kesäkuussa 2024.

Merenpinnan lämpötilat pysyivät poikkeuksellisen korkeina laajalla alueella trooppisella Tyynellämerellä, jossa vallitsevat El Niño -olosuhteet ja joiden ennustetaan voimistuvan nopeasti tulevien kuukausien aikana.

Arktisella alueella kesäkuun keskimääräinen merijään laajuus oli noin 5 % alle keskiarvon. Tämä oli kuudenneksi pienin kesäkuun mittaushistoriassa.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesäkuu oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi. Kesäkuun keskilämpötila oli suurimmassa osassa maata 1–2 astetta pitkän ajan keskiarvon yläpuolella. Pohjoisimmassa Lapissa ja lounaissaaristossa kesäkuu oli paikoin jopa harvinaisen lämmin. Kesäkuun keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja keskiosan noin 17 asteesta Käsivarren Lapin noin kymmeneen asteeseen.

Hellepäiviä oli kesäkuussa 13 eli keskimääristä enemmän. Hellettä mitataan kesäkuussa jossain päin Suomea keskimäärin kahdeksana päivänä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)