OP Pohjolan ekonomistit arvioivat asuntomarkkinoiden elpymisen jatkuvan verkkaisesti, kun kotitalouksien ostovoima vahvistuu. Asuntojen hintojen ennakoidaan nousevan ensi vuonna kaksi prosenttia ja vuonna 2027 kolme prosenttia.

Asuntomarkkinat ovat elpyneet kauppamäärillä tarkasteltuna jo toista vuotta, vaikka hintakehitys on ollut vaimeaa. OP Pohjolan ekonomistit odottavat asuntojen hintojen kääntyvän ensi vuonna maltilliselle kahden prosentin nousu-uralle ja kasvun jatkuvan kolmella prosentilla vuonna 2027. Tänä vuonna hinnat jäävät aavistuksen viime vuoden hintatasosta.

– Talouden orastanut elpyminen otti vuonna 2025 takapakkia, mikä on heijastunut myös asuntomarkkinoihin. Etenkin pienten asuntojen hintakehitykseen vaikuttaa yhä runsas tarjonta. Asunnon ostoa suunnitteleville kehitys on ollut suotuisaa hintojen laskiessa ja tarjonnan ollessa korkealla, sanoo OP Pohjolan senioriekonomisti Joona Widgrén tiedotteessa.

Kauppamäärät asuntomarkkinoilla ovat elpyneet tasaisesti jo toista vuotta. OP Pohjolan ekonomistien arvion mukaan asuntokauppaa käydään ensi vuonna jo samaa tahtia kuin koronapandemiaa edeltävinä vuosina 2015–19 keskimäärin.

Kauppamäärien elpymisen lisäksi ensi vuonna asuntojen hintojen nousua tukee etenkin tulojen nousu, mutta myös vakautunut korkotaso vaikuttaa yhä positiivisesti hintojen kehitykseen. Suurimpana riskinä hintakehitykselle on vaisut työmarkkinat.

Asuntojen hintojen selvempi laaja-alainen lasku on maltillistunut tämän vuoden aikana. Suurempien perheasuntojen hinnat ovat muuttuneet vain hieman, mutta yksiöiden hintojen laskutrendi on edelleen jatkunut.

– Vaikka suurempien asuntojen hinnat eivät varsinaisesti ole alkaneet elpyä, kehitys on ollut selvästi vakaampaa kuin pienillä asunnoilla. Yksiöiden hintakehitykseen vaikuttaa runsas tarjonta viime vuosien rakentamisen seurauksena ja aiempia vuosia vähäisempi kysyntä, kun yhden hengen asuntokuntien määrän kasvu on hidastunut.

Tuoreessa asuntomarkkinakatsauksessa OP Pohjolan ekonomistit laskivat asunnon ostokykyindeksin. Asunnon ostokykyindeksillä kuvataan sitä, kuinka hyvin keskimääräinen kotitalous pystyy hoitamaan omistusasumiseen liittyviä menoja eli lainan korkoja, lyhennystä ja vastikkeita.

Laskelmissa esimerkkiasuntona käytetään 55-neliöistä asuntoa, joka on rahoitettu 85-prosenttisesti asuntolainalla. Jos indeksilukema on 100, se tarkoittaa, että alueen mediaanituloisella kotitaloudella menee asumiseen liittyviin menoihin tasan kolmasosa käytettävissä olevista tuloista, mitä on pidetty kohtuullisten asumiskulujen rajana. Mitä suurempi indeksiluku on, sitä pienempi osa tuloista menee asumiseen. Edellisen kerran asunnonostokykyä mittaava indeksi on laskettu vuonna 2023, jolloin korot olivat nousseet selvästi ja tulokehitys oli maltillista.

– Vuoteen 2023 nähden asunnon ostokyky on kohentunut merkittävästi koko maassa, ja nyt ostokyvyssä aletaan lähestyä jo nollakorkoajan tasoa. Vaikka korot ovat tällä hetkellä korkeammalla kuin nollakorkoaikaan, tulojen nousu ja asuntojen hintojen lasku ovat riittäneet kompensoimaan nousseet korkokulut, Widgrén toteaa.

Alueellisesti kehitys on ollut samankaltaista kaikkialla Suomessa. Tasoerot asunnonostokyvyssä ovat kuitenkin merkittävät. Helsinki on Suomen ainoa kunta, jossa indeksiluku jää alle sadan ja on 94. Pääkaupunkiseudun muissa suurissa kaupungeissa ostokykyindeksi on selvästi suurempi: Espoossa 140 ja Vantaalla 149.

Helsingin ulkopuolella asunnon ostokyky on yleisesti hyvällä tasolla. Kuudesta suurimmasta kaupungista paras asunnonostokyky on Oulussa, missä ostokykyindeksi on 159. Mediaanituloisella oululaisella kotitaloudella menee asumiseen liittyviin kuluihin selvästi vähemmän kuin kolmasosa käytettävissä olevista tuloista.

– Suomessa mahdollisuudet asunnon ostamiseen ovat kohtuullisen hyvällä tolalla. Helsingissä tilanne on hieman hankalampi, sillä asuntojen hinnat ovat selvästi korkeammat kuin esimerkiksi muualla, eikä tulotaso ole suhteessa yhtä paljon korkeampi kuin muualla Suomessa, Widgrén toteaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)