Internetin tullessa osaksi elämääni aloin hiljalleen tehdä ostoksia verkossa. Ostin ensimmäisen tietokoneeni ja hankin nettiyhteyden vuonna 2003, vaikka verkkopalvelimet olivat olleet minulle tuttuja jo vuodesta 1997. Kun huomasin, ettei kaikkea haluamaani enää löytynyt kivijalkaliikkeistä tai ketjuliikkeistä, aloin tilata esimerkiksi harvinaisia DVD-julkaisuja Amazonista.

Paljon on kuitenkin muuttunut vuodesta 2003. Tuolloin suurimpia verkkokauppoja olivat Amazon ja muut isot kansainväliset toimijat. Luottokortilla maksaminen kävi käden käänteessä – ei enää setelirahaa tai vaivalloisia pankkisiirtoja automaatilla, vaan kaikki hoitui kätevästi verkossa.

Parikymmentä vuotta sitten verkkoturvallisuus oli kuitenkin vielä hyvin haavoittuvaista. Kalasteluyritykset ja luottokorttitietojen kaappaukset olivat yleisiä, ja tietokone saattoi kaatua herkästi.

Viimeisten 5–6 vuoden aikana suuret kiinalaiset verkkokaupat ovat nousseet nopeasti hallitsevaan asemaan nettimarkkinoilla. Laajamittainen tuotanto pyörii kustannustehokkaasti kiinalaisissa tehtaissa, joiden toiminnasta meillä on usein hyvin vähän tietoa. Verkkokauppajätit kuten Temu, AliExpress, Wish ja Alibaba perustavat toimintansa suuriin tuotantomääriin ja mataliin hintoihin.

Olen itsekin käyttänyt kiinalaisia verkkokauppoja. Niiden tarjonta voi olla vastaus jatkuvaan ”mistä tämänkin löytäisi” -pulmaan. Vaarana ovat kuitenkin osamaksuhoukutukset, joihin kuluttajia houkutellaan, sekä joidenkin tuotteiden heikko laatu. Joissain tapauksissa esiintyy jopa suoranaista huijaamista, eikä toimijoita saa helposti vastuuseen suomalaisen kuluttajan näkökulmasta. Tämä johtuu muun muassa etäisyydestä, monimutkaisista palautuskäytännöistä ja siitä, että lainsäädäntö on täysin erilainen.

On kylmä fakta, että kuluttajansuoja on heikko, kun kauppaa käydään toimijoiden kanssa, joiden pääkonttorit sijaitsevat autoritaarisissa tai totalitaarisissa valtioissa. Siellä pelisäännöt ovat toiset – kuin vankilasäännöt. Ratkaisuksi jää järjen käyttö ja kukkaron nyörien tiukka hallinta. Tässä – kuten monessa muussakin asiassa, jossa neuvoja ei anneta eikä ohjausta juuri ole – on itse osattava nähdä metsä puilta.

Mitä viranomaiset voivat tehdä? Kiina on niin suuri talousmahti, että länsimaisten poliitikkojen toiveet kaikuvat usein kuuroille korville.

Kurt Hedborg