Pakina: Tampereen mahdollisuus on Turussa uhka
Raitiotien rakentaminen sujui Tampereella hienosti. Hanke eteni aikataulussa ja pysyi budjetissa. Ensimmäiset ratikat aloittivat liikennöintinsä vajaat viisi vuotta sen jälkeen, kun kaupunginhallituksen nuija oli kopautettu pöytään.
Asuin Hervannassa jo silloin, kun ratikkalinjaa rakennettiin. Olihan se ärsyttävää. Liikennejärjestelyt muuttuivat lähes päivittäin ja koko kaupungin halki kulki ruma ja kovaääninen työmaa.
Kuitenkin kun nyt hyppään ratikan kyytiin lähiössä ja huristan vartissa kaupungin keskustaan, olen onnellinen. Sama matka bussilla kestää varsinkin ruuhka-aikaan tuplasti kauemmin. Eikä tulisi mieleenkään lähteä keskustaan autolla.
Tampereen ratikka kattaa yli 30 prosenttia koko kaupunkiseudun joukkoliikenteen matkoista. Vaikka liikennöinnistä vastaa VR, ratikan luotettavuusprosentti on yli 99. Jopa hanketta vastustaneet ovat joutuneet myöntämään, että Audin uskaltaa jättää liityntäparkkiin.
Tätä tietenkin myös turkulaiset päättäjät tavoittelevat: nopeaa, sujuvaa ja vähäpäästöistä kaupunkiliikennettä.
Turussa asuvat ystäväni ovat viime aikoina kyselleet erityisen kiinnostuneina mietteitäni ratikasta. Tässä kohtaa lienee paikallaan todeta, että en edusta mitään poliittista puoluetta enkä ole liikenteen, rakentamisen tai kaupunkisuunnittelun asiantuntija. Mielipiteeni ovat omiani eivätkä edusta lehden virallista linjaa.
Sitten se rehellinen mielipide. Mielestäni raitiotien rakentaminen Turkuun on ideana kiva, mutta toteutuksessa näen enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia. Raitiotien rakentaminen on valtava hanke. Isot rakennushankkeet Turussa eivät ole aina menneet kuin Ylen ruotsinkielisissä askarteluohjelmissa.
Olen syntynyt ja asunut puolet elämästäni Turussa, eikä minulla ole mitään syytä parjata rakasta kotikaupunkiani tai sen asukkaita. Toivon teille pelkästään kaikkea hyvää. Mutta luulisi jumikulaarin ja parhaiten luistinratana toimivan sillanmuotoisen “rautatieaseman” jo opettaneen, että budjetti harvoin pitää eikä lopputulos aina muistuta havainnekuvia.
Funikulaarirata on 130 metriä pitkä ja kestää minuutin. Silti rinnehissin toiminta on niin epävarmaa, että jopa kaupungin oma viestintätiimi nauraa sille. Mikä saa turkulaiset uskomaan, että 12-kilometrisen raitiotien rakentaminen savimaalle onnistuisi? Entä rakennetaanko jokaiselle ratikan 20 pysäkille oma ylikulkusilta?
Jos ratikkahanke Turussa päätetään varoituksistani huolimatta käynnistää, älkää sitten tilatko raitiovaunuja Italiasta ja varatkaa budjettiin ainakin pari sataa miljoonaa löysää.
Maria Helstola