Mehiläistarhaajana olen usein pohtinut, kuinka paljon mehiläisyhteiskunnan piirteissä on yhtäläisyyksiä ihmisten hyvinvointiyhteiskunnan kanssa. Mehiläiset elävät järjestelmällisessä yhteisössä, jossa jokaisella yksilöllä on oma roolinsa ja tehtävänsä. Jokainen mehiläinen palvelee yhteisön parasta syntymästään lähtien.

Nuori mehiläinen aloittaa hoitajana, jonka päätehtävä on huolehtia ja ruokkia toukkia – aivan kuten ihmisyhteiskunnassakin hoiva on elintärkeää. Pesän puhtaanapito ja kuolleiden toukkien poistaminen kennostoista ovat myös keskeisiä tehtäviä, sillä hygienia turvaa yhteisön terveyden. Mehiläiset tuottavat vahaa, josta nämä pienet insinöörit rakentavat vahvan mutta vähän raaka-aineita tarvitsevan kennoston.

Mehiläiset jalostavat ravintoa medestä hunajaksi ja varastoivat sitä tulevaisuuden tarpeita varten. Ennen kuin yksilöstä tulee keruumehiläinen, se toimii pesän vartijana, suojellen yhteisöä ulkoisilta uhilta. Keruumehiläisen rooli on monipuolinen: se tuo mettä ja siitepölyä pesän ravinnoksi sekä vettä, kivennäisaineita ja puiden hartsia. Hartsista valmistetaan propolista – luonnon omaa antibioottista ainetta, joka suojaa yhteisöä taudinaiheuttajilta.

Mehiläisen elämäntyö huipentuu siihen, että se antaa kaikkensa yhteisön hyväksi. Lopulta, kun siivet eivät enää kanna, mehiläinen jää kentälle, palveltuaan yhteisöään koko elämänsä ajan. Tämä uhrautuva ja määrätietoinen elämäntapa herättää arvostusta ja muistuttaa, kuinka tärkeää on jokaisen panos yhteisen hyvän eteen – niin mehiläisten kuin ihmistenkin maailmassa.

Marko Reini, Turun Vihreät