Turkulaisen räätälin poika Hannes Hako (1893–1984) oli teatteri- ja elokuvamaailmassa vaihtelevan uran tehnyt monitoimimies. Haon värikkääseen uraan mahtui kaikenlaista lavastajan apumiehen hommista teatterinjohtajaksi asti. Hän ennen kaikkea kuitenkin näytteli, ohjasi ja järjesti. Hako näytteli elokuvissa vuodesta 1936 lähtien yli 20 sivuroolia. Kun tarvittiin katu-uskottavaa vuorineuvosta, upseeria tai krouvaria, kutsuttiin Hako hätiin. Hako pääsi sivurooleissaan mukaan moneen menestystarinaan, kuten Suomisen Olleihin tai Helmikuun manifestiin.

Hako hakeutui nuorena poikana lyseovuosien jälkeen Turun taideyhdistyksen piirustuskouluun, jossa opiskeli samaan aikaan muuan Wäinö Aaltonen. Hän avusti samaan aikaan teiniteatterissa Rafael Pihlajaa. Teiniteatterissa nuori Hannes pääsi itsekin näyttämölle. Tässä vaiheessa veri veti jo vahvasti maalausten maailmasta näyttämötaiteen puolelle, vaikka maalaus säilyi taiteilijan harrastuksena.

Haon ensimmäinen palkallinen pesti oli turkulaiseen Casino Operettiin näytäntökaudeksi 1915–16. Hän palasi Viipurin ja Helsingin kautta 1918 Turun Suomalaiseen Teatteriin, jossa hän työskenteli seitsemän vuotta.

Teatterissa Haon luonnenäyttelijän taidot pääsivät hienosti esiin, sillä hän oli myös nerokas koomikko. Jos tarjolla oli rooli missä piti laulaa, sekin sujui.

Vuonna 1926 Hako paineli kolmeksi näyttämökaudeksi Poriin. Hän kehui Poria ja yksi kehun syy saattoi olla sieltä löytynyt Maikki-vaimo. Porista parikunta liiteli Turun kautta Ouluun, jossa Hanneksesta leivottiin paikallisen teatterin johtaja. Oulua seurasi Lahti, myös siellä odotti kahden vuoden johtajuus. Lahdesta Hako suunnisti Helsingin Kansanteatteriin näyttelijäksi, mutta vauhdikkaat elämäntavat johtivat potkuihin vuonna 1938.

Sotavuosina Hako näytteli ja ohjasi Karhumäen rintamateatterissa. Sodan jälkeen hänen pestinsä olivat lähinnä lyhyitä pätkätöitä. Hänen merkittävimpiä rooleja teatterissa olivat uran varhaisempien vuosien Seitsemän veljeksen Juhani, Pastori Jussilaisen nimirooli sekä Vatasen Jussi Maiju Lassilan komediassa Tulitikkuja lainaamassa.

Haon elokuva- ja teatteriurat hiipuivat sotavuosina ja lopulta tyssäsivät 1940-luvun loppuvuosina. Keski-ikäiselle liikkuvaiselle miehelle ei ollut enää rooleja oikein tarjolla. Hako asettui aloilleen ja rauhoittui päästessään vuonna 1968 asumaan näyttelijäkoti Thalian Torppaan Helsingin Munkkiniemeen.

Heikki Möttönen