Turun yliopistossa tarkastettu väitöskirjatutkimus totesi, että valikoivasti puhumattomien lasten perheissä on kontrolliperheitä enemmän psykiatrisia sekä neuropsykiatrisia häiriöitä. Lisäksi muut perheensisäiset tekijät, kuten vanhemman ikä tai perheen sosioekonominen asema saattavat lisätä riskiä lapsen valikoivaan puhumattomuuteen. Koko perheen huomioiminen hoitoa suunnitellessa onkin tärkeää.

Valikoiva puhumattomuus on ahdistuneisuushäiriö, joka alkaa useimmiten lapsuusiässä. Sen pääasiallinen oire on puhumattomuus tietyissä tilanteissa, useimmiten koulussa, vaikka toisissa tilanteissa lapsi puhuu normaalisti.

– Vaikka valikoivan puhumattomuuden oireet ovat usein pitkäkestoisia, ja tilanne perheelle kuormittava, on häiriötä tutkittu kohtalaisen vähän, toteaa väitöskirjatutkija Miina Koskela tiedotteessa.

Koskelan väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin valikoivasti puhumattomien lasten perheissä esiintyviä psykiatrisia sekä neuropsykiatrisia häiriöitä ja väestötieteellisiä riskitekijöitä. Tutkimuksessa käytettiin aineistoa, joka on kerätty suomalaisista rekistereistä. Lisäksi tutkittiin valikoivan puhumattomuuden pitkäaikaisvaikutuksia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin.

Tutkimuksessa todettiin, että sekä vanhempien että sisarusten psykiatriset sekä neuropsykiatriset häiriöt ovat yhteydessä lapsen valikoivaan puhumattomuuteen. Tämä löydös koski laajasti erilaisia psykiatrisia ja neuropsykiatrisia häiriöitä.

– Erityisen mielenkiintoista oli, että valikoivasti puhumattomien sisaruksilla nähtiin kontrolliperheiden sisaruksia enemmän tarkkaavuushäiriöitä sekä autismikirjon häiriöitä. Tämä voisi viitata siihen, että näillä häiriöillä on yhteisiä taustatekijöitä, pohdiskelee Koskela.

Isän korkea ikä sekä äidin matala sosioekonominen asema olivat yhteydessä lapsen valikoivaan puhumattomuuteen.

– Isän korkean iän yhteyttä psykiatrisiin häiriöihin on tutkittu aiemminkin, mutta sen yhteys valikoivaan puhumattomuuteen on uusi löydös, Koskela kommentoi.

Väitöskirjatutkimus on osa Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen tutkimusprojektia, jossa tutkitaan äidin raskaudenaikaisten tekijöiden sekä lapsen varhaiskehitykseen liittyvien tekijöiden yhteyttä lapsuudenaikaisiin mielenterveyden häiriöihin. Aineistoon on yhdistelty tietoa hoitoilmoitusrekisteristä, syntyneiden lasten rekisteristä sekä väestörekisteristä.

– Tällä tavoin saadaan kerättyä tietoa myös harvinaisemmista sairauksista tai häiriöistä, kuten valikoivasta puhumattomuudesta, kertoo Koskela.

Väitöskirjan viimeisenä vaiheena käytiin läpi tutkimuksia, joissa oli seurattu valikoivan puhumattomuuden pitkäaikaisvaikutuksia.

– Aiempia tutkimuksia valikoivan puhumattomuuden pitkäaikaisvaikutuksista on vähäisesti, ja seuranta-ajat olivat lyhyitä. Oireilun jatkumisesta aikuisuuteen on siis tietoa vähäisesti, Koskela kertoo.

Suurimmalla osalla aiemmissa tutkimuksissa mukana olleista lapsista valikoivan puhumattomuuden oireilu lievittyi seurannan aikana merkittävästi tai ohittui täysin. Nähtiin myös viitteitä siitä, että osalla lapsista oireilu muuttaa muotoaan, ja jonkin muun ahdistuneisuushäiriön kriteerit täyttyvät myöhemmin elämässä.

– Aiemmissa tutkimuksissa todettiin, että myöhäinen diagnosointi sekä psykiatriset häiriöt perheessä saattavat ennustaa oireiden pidempää kestoa. Kun sitä peilaa tämän tutkimuksen tuloksiin, voikin sanoa, että olisi tärkeää, että nämä lapset tunnistettaisiin koulussa sekä terveydenhuollossa ja että hoidossa otettaisiin huomioon koko perhe kokonaisuutena, toteaa Koskela lopuksi.

LL Miina Koskela esittää väitöskirjansa Risk factors, family psychopathology and long-term outcomes of selective mutism julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15. marraskuuta kello 12 (Tyks, T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11).

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on professori Kaija Puura (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Andre Sourander (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastenpsykiatria.

Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)