Sodat ja poikkeustilat mullistavat elämäämme. Ne muuttavat käyttäytymistä ja tuovat arkeen esineitä, joille ei yleensä ole tarvetta. Taannoisen pandemian aikana kehotettiin pitämään turvavälit, käyttämään kasvomaskia ja mukana pidettiin käsidesipulloa, jolla viruksen leviämistä pyrittiin torjumaan.

Viime sotien elintarvikepulan seurauksena laukkuun tai taskuun sujautettiin pieni sokerirasia. Sokeri oli ensimmäisiä elintarvikkeita, joiden käyttöä rajoitettiin säännöstelyn alkaessa lokakuussa 1939. Jotta jokainen saisi osansa, ihmisiä kehotettiin kylään mentäessä ottamaan mukaansa omat sokerit tai sakariinit.

Sokerirasiat eivät olleet uusi keksintö. Myös ensimmäisen maailmansodan aikana rasiat olivat olleet käytössä. Vaikka sokerirasian mukana pitämisestä tuli uuden sodan puhjettua jälleen monelle itsestään selvä tapa, jouduttiin ihmisiä välillä muistuttamaan pienen rasian tärkeydestä tasapuolisuuden toteutumisessa. Kotilieden elokuun 1941 numerossa rasian puuttumista paheksuttiin: ”Yhä tulee joka taloon kahviaikaan vieraita, joilla ei ole omaa sokerirasiaa mukana ja joille kohteliaisuuden vuoksi tarjotaan talon sokeria. Kenen osasta he tahtovat sen nipistää?”.

Säännöstelyn loputtua 1950-luvulla, sokerirasiat unohtuivat tarpeettomina kaappeihin ja laatikoihin. Osa niistä on myöhemmin kulkeutunut museoiden kokoelmiin. Nähtäväksi jää, säilyttääkö käsidesipullo asemansa käsilaukun vakiovarusteena, kun pandemia on jäänyt kokonaan taaksemme.

Sonja Hagelstam