Mitä ovat Iso-Kuusisen mystiset kalliokaiverrukset?
Saaristomerellä retkeilevä törmää toisinaan mielenkiintoisiin jälkiin menneisyydestä. Mitä ovat esimerkiksi mystiset kalliokaiverrukset, jotka voi bongata Iso-Kuusisen rantakalliolta? Kauniita nimikirjain- ja vuosilukukaiverruksia löytyy etenkin 1800-luvulta.
Luonnontilaisella saarella ei ole ympärivuotista asutusta. Kesäisin veneilijät yöpyvät pohjoisrannan äkkisyvään lahteen ankkuroiduilla veneillä. Toisella puolella on mitä upein hiekkaranta, jonka viereiseltä kalliolta merkinnät löytyvät.
Maalaisjärjellä voisi olettaa, että merimiehet ovat yöpyneet Rymättylän Aaslaluodon länsipuolella sijaitsevan saaren poukamassa ennen saapumista Turun satamaan. Ehkä sää on ollut huono merenkulkuun tai erityisen kutsuva rantanuotiolla aterioimiseen.
Onko kaiverruksissa kyse joutilaiden ajanvietteestä, joka kuitenkin vaatii suurta kärsivällisyyttä? Kallioon kun ei tuosta vain synny tekstiä, toisin kuin nykyisin vessaseinille ja someen. Sattumanvaraisten nimimerkkien ja vuosilukujen raapustelun sijaan numeromerkinnät tuntuvat viittaavaan jonkinlaiseen laskutoimenpiteeseen. On aika selvittää, mitä merkinnät ovat.
Kaikkitietävä Google ammentaa yllättävän vähän faktaa saaresta, jolla on merkittäviä luonnonsuojelualueita, rakennusperintöä jo 1700- ja 1800-luvuilta ja hieno luonnonkannas, joka luokitellaan Natura-alueena Itämeren boreaalisiin hiekkarantoihin. Männikköinen sadan metrin kannas yhdistää Naantalin Rymättylän Paraisiin. Myös Turku omistaa metsäalueita saarella.
Museoviraston sivujen mukaan alueella on poikkeuksellisen paljon kiviuuneja, kansankielellä ”ryssänuuneja”. Nämä ovat 1700-luvun iso- ja pikkuvihan aikaisia kivilatomuksia, joita venäläiset merimiehet käyttivät leipien paistamiseen ja kalojen kuivaukseen. Tiettävästi myös ruotsalaiset ja kalastajat käyttivät näitä 1800-luvulla. Uuneja on löydetty Suomesta 116 kappaletta ja suurin osa niistä sijaitsee juuri Naantali-Rymättylän ja Länsi-Turunmaan seudulla. Olisiko elinkeinon harjoittamisella tai jopa sotahistorialla yhteys kalliokaiverruksiin?
Soitto kulttuuriperinnön erityisasiantuntijalle, Metsähallituksessa työskentelevälle Tapani Tuoviselle ratkaisee arvoituksen.
– En ole pitkään aikaan Iso-Kuusisella käynyt, mutta piirtokirjoituksen kyllä muistan, Tuovinen kertoo puhelimeen.
– Näitähän on eri puolilla saaristoa. Iso-Kuusisen piirtokirjoitukset näyttävät liittyvän kesänuotan vetämiseen, eli kyse on kalastukseen liittyvistä piirroista.
Rymättylä onkin kalaisasta historiastaan tunnettu.
– Talvinuottaahan siellä vedetään edelleen, Tuovinen kertoo paikallisille tutusta perinteen elvytystapahtumasta.
Nuotanveto vaatii voimia, kärsivällisyyttä ja palkinnoksi mielellään hyvän apajan. Takeita Ahdin mielenliikkeistä ei ole, mutta parhaimmillaan vene voi täyttyä kymmenien tai satojen kilojen kalapainosta. Mikä olisi ollut parempi paikka kesänuottasille kuin Iso-Kuusisen kannas poukamineen? Kirjausten määrän perusteella siellä on sijainnut ilmeisen hyvä kala-apaja.
– Merkintöjä on 1700-luvun lopulta 1860-luvulle asti. Tuolloin pesäverkot tulivat käyttöön. Niitä saattoi operoida vain kaksi ihmistä, kun taas nuotanvedossa tarvittiin miltei koko kylä mukaan, Tuovinen valaisee.
Tuovinen vahvistaa tiedonmurut myös kivisistä kesäkeittiöistä.
– Venäläinen 1700-luvun merijalkaväki rakensi näitä kiviuuneja. Soutukaleerit olivat hyvin ahtaita, niissä ei ollut tilaa keittiölle.
Tukholman edustalta löytyy jopa neljä sataa kiviuunia kalankuivaukseen. Jo Kustaa Vaasan ajoista lähtien kalliopiirroilla pidettiin kirjaa keväisten ahvennuottaajien vuoroista.
Iso-Kuusisella kallioon on merkitty silakoiden kesäkudun alku- eli nuottauksen aloituspäiviä. Mysteerillä on siis niinkin yksinkertainen selitys kuin entisajan kalabisneksen vuoronumero.
Eveliina Portnoj
