Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä parhaillaan esitettävä Äiti on pääosaa näyttelevälle Kirsi Tarvaisellehelppo rooli, vaikka hän on lavalla käytännössä koko näytelmän ajan. Iso syy helppouteen onFlorian Zellerin teksti.

– Tämä on erinomaisesti kirjoitettu näytelmä. Tässä ei kauheasti tarvitse näyttelijän miettiä. Sen kun näyttelee sen, mitä tekstissä on. Zeller on niin hyvä kirjoittaja, että kaikki on tekstissä, Tarvainen kehuu.

Äiti kertoo Annesta, joka on rakentanut identiteettinsä kotiäitiyden varaan. Identiteetti alkaa rakoilla, kun lapsi lähtee kotoa. Tarvainen on itse 26-vuotiaan pojan äiti. Annen kokemia tyhjyyden tunteita Tarvaisen ei ole tarvinnut jäljittää kaukaa.

– Annen kokema yksinäisyyden ja tyhjyyden tunne on hyvin tuttu. Minulla sentään on ollut kodin rinnalla työ, jossa minua on tarvittu. Etten ole niin täysin kotiin jämähtänyt kuin Anne, jolla ei ole oikein mitään elämässään perheen lisäksi.

– Mutta tunnistan Annen tunteet hyvin. Yksinäisyys on vahva tunne. Itsekin olen katsellut paljon valokuva-albumeita ja vanhoja perhevideoita, Tarvainen sanoo.

Äiti on Suomen kantaesitys, jonka Turkuun on ohjannut Maia Häkli. Tarvaisella on ollut merkittävä vaikutus, että näytelmä Turussa nähdään.

– Näin Lontoossa Zellerin Isän, mikä teki valtavan vaikutuksen minuun. Sitten selvisi, että hän on tehnyt myös Äiti-näytelmän. Tilasin välittömästi käsikirjoituksen itselleni. Puhuin asiasta Mikolle (Kouki), joka tarttui ajatukseen ja tekstistä tilattiin suomennos, Tarvainen kertoo.

Ranskasta näytelmän on suomentanut Reita Lounatvuori. Onnistunut käännös helpottaa myös näyttelijän työtä.

– Suomennos ranskasta on tosi hieno. Siinä englanninkielisessä versiossa ei minusta tullut niin hyvin esiin absurdius ja farssinomaisuus, mikä tähän liittyy.

Zellerin perhetrilogian muillekin osille, Isä ja Poika, tyypilliseen tapaan myös Äidissä kerronta rakentuu vahvasti päähenkilön mielenmaiseman kautta. Näytelmä myös hyppii usean näkökulman välillä. Välillä tapahtumia katsotaan vahvasti Annen silmin, välillä taas muiden perheenjäsenten tai ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Näkökulmat tuovat tapahtumat hyvinkin erilaisissa valoissa esiin.

– Katsoja ei aina tiedä ihan tarkkaan, missä mennään, mutta se on tarkoituskin, Tarvainen kuvailee.

Äiti on tyylilajiltaan musta farssi. Tarvaisen mukaan näytelmän komiikkaa ei ole tarvinnut liimata väkisin teokseen. Sitä ei oikeastaan ole vaan se syntyy orgaanisesti rehellisyydestä.

– Äiti sanoo hyvin suoraan sen, mitä ajattelee, eikä muuta tarvita. Se on siinä.

Ilkka Lappi