Toisinaan kirjakaupassa kävellessä tuntuu siltä, että valtaosa kotimaisista romaaneista on hiukan yli tai alle 300-sivuisia. Toki poikkeuksiakin on, mutta esimerkiksi tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia palkinto -ehdokkaista vain kaksi on selvästi pidempiä. Heikki KännönRunoilija on 568-sivuinen ja Anni KytömäenMargarita 582 sivua. Muut neljä ehdokasta ovat joko alle 300 sivua tai hieman yli.

Mistä tämä johtuu? Suitsivatko kustannustoimittajat kirjailijoiden runosuonta, veistetäänkö käsikirjoituksista satoja sivuja pois vai mistä on kyse?

Otavan kaunokirjallisuuden kustannusjohtaja Antti Kasper toteaa, että lähtökohtaisesti kirja on aina itsensä mittainen.

– Kirjan pituus on kirjailijalähtöistä. Emme halua, emmekä voi sanella kirjailijaa sen suhteen, Kasper toteaa.

Samoilla linjoilla on Liken kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Jaakko Launimaa.

– Käsikirjoituksen merkkimäärä ei ole keskeinen kriteeri käsikirjoitusta arvioitaessa, vaan tarinan muoto ja sisältö. Jos mietitään romaanin keskimääräistä pituutta vaikkapa vuoden mittaisen kokonaisotannan perusteella, löytyy tuskin mitään yhtä selittäjää keskimääräiselle pituushaarukalle, Launimaa sanoo.

Kasperin mukaan lukijoiden tottumukset ohjaavat ainakin jossain määrin julkaistavien kirjojen paksuutta.

– Suomessa romaanin mitta on aika usein asettunut 250 sivun ja 400 sivun välille. Taitolla pystytään pelaamaan aika paljon. 500 sivua on jollain tavalla kriittinen mitta. Aika usein lukijat kokevat sen helpommin lähestyttävänä.

Sekä Launimaa että Kasper ovat yhtä mieltä siitä, että myös kirjan genre ohjaa jossain määrin kirjailijaa eli vaikuttaa välillisesti kirjan pituuteen.

– Tietyissä genreissä, esimerkiksi fantasiassa ja historiallisessa romaanissa, on tietynlainen olettamus, että romaanien pitääkin olla pitkiä. Niissä vaaditaan maailman luomista, mihin kuluu sivuja. Tietyllä tavalla se on uskottavuuskysymyskin, että esimerkiksi Laila Hirvisaaren ja Kaari Utrion kirjoissa on paljon henkilöitä ja paljon tapahtumia, Kasper sanoo.

Launimaa näkee lukijoiden tottumusten vaikuttavan ainakin hieman genrejen välisiin pituuseroihin.

– Fantasiateokset ovat usein varsin laajoja ja jännitysromaanilta lukijat tuntuvat odottavan vähintään 300 sivun mittaa, joka on vuosien saatossa muodostunut jonkinlaiseksi väljäksi genrestandardiksi, vaikka poikkeuksia löytyykin.

Ulkomaisissa romaaneissa on viime vuosina ollut nähtävillä pieni nouseva trendi kirjoittaa pitkiä romaaneja genrestä riippumatta. Esimerkiksi Hanya YanagiharanPieni elämä,Joël DickerinTotuus Harry Quebertin tapauksesta ja monet Haruki Murakamin teokset ovat löytäneet ison yleisön myös Suomesta, vaikka niiden pituudet lähentelevätkin tuhatta sivua.

– Viime vuosina on ulkomailla ollut jonkinlainen pitkän kirjan trendi, mutta suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ei ole näkyvissä ainakaan selvää muutosta siihen suuntaan, Antti Kasper sanoo.

Sen sijaan e-kirjojen suosion nousu on asia, joka voi jollain aikavälillä vaikuttaa myös romaanien pituuteen, mutta silloinkaan pääasia ei muutu.

– Erilaiset tekstilajit toimivat eri alustoissa eri tavoin. Jokaisella teoksella on suhteensa aiempien teoksien luomaan traditioon, mutta samalla uudet teokset myös uudistavat kyseisen lajityypin konventioita. Kaunokirjallisuuden kohdalla kuitenkin teoksen pituus muotoutuu teoksen itsensä kautta. Itse teos on tärkein, Launimaa summaa.

Kirjailija Kari Häkämies on viimeisen kymmenen vuoden ajan kirjoittanut ja julkaissut lähes sveitsiläisen kellon tarkkuudella jännityskirjoja. Häkämies on vuodesta 2010 julkaissut joka vuosi romaanin vuosia 2013 ja 2016 lukuun ottamatta.

Dekkareita kirjoittavan Häkämiehen kirjat osuvat juuri tuohon noin 300 sivun haarukkaan, eikä se ole sattumaa.

– Mietin romaanieni pituutta säännöllisesti. Minulla on mielessäni itseni asettama ohjepituus, noin 300–350 sivua. Ja tiedän, kuinka paljon se merkkimääränä on. Aika luontevasti tarina hakeutuu sellaisiin uomiin ja tarinasta tulee sellainen, että lopputulos on noin 300-sivuinen kirja, Häkämies kertoo.

Hän luonnehtii yhteistyötään kustannustoimittajansa kanssa vaivattomaksi.

– Aika vähän vuosien varrella on ollut kirjojen pituuteen liittyvää keskustelua. Saamani palaute kirjoitusvaiheessa on muita huomioita ja enemmänkin ehdotuksia tyyliin, että katso voisiko tuota kohtaa muokata jotenkin.

Dekkari on perinteisesti ollut melko määrämittainen genre. Viime vuosina dekkarienkin pituudet ovat pidenneet. Häkämies aikoo kuitenkin pitäytyä jatkossakin hyväksi havaitussa mitassa.

– Jo Nesbøllä alkaa olla kirjoissaan 600–800 sivua, mutta itse olen huomannut, että omiin kirjoihini sopii noin 300 sivua. En usko, että lukijani kiittäisivät, jos alkaisin kirjoittaa yli 500 sivun kirjoja. Omien kirjojeni pituus ei oikeastaan riipu tarinasta, jota kerron, Häkämies pohtii.

Ilkka Lappi