Suomen vanhimmalta tunnetulta kirkonpaikalta, Kaarinan Ravattulan Ristimäeltä, on kaivaustuloksiin perustuvissa tarkemmissa tutkimuksissa paljastunut ainutlaatuinen yksityiskohta, kookkaan keskiaikaisen muistoristin perustus. Turun yliopiston tutkijoiden mukaan ristin pystytys Ravattulaan jo 1200-luvulla kertoo katolisten tapojen nopeasta omaksumisesta Varsinais-Suomessa.

Aiempien vuosien arkeologisissa kaivauksissa kirkon kivijalan sisältä esiin saatua kivirakennetta epäiltiin sen sijainnin ja rakenteellisten seikkojen perusteella kirkon alttarin jäännökseksi.

– Rakenteen yksityiskohtaisen tarkastelun ja eri tieteenalojen menetelmiä yhdistäneen tutkimuksen myötä alttaritulkinnasta voidaan kuitenkin luopua. Tutkimuksessa yhdistettiin vuosina 2015 ja 2016 tehdyt kaivaushavainnot rakenteesta löytyneen aineiston luonnontieteellisiin analyyseihin, tutkimushankkeen johtaja, arkeologi Juha Ruohonen Turun yliopistosta kertoo.

Kivirakenteen sisältä talletetuista näytteistä teetettiin useita radiohiiliajoituksia ja apuna ajoituksissa hyödynnettiin myös harvinaisempaa termoluminesenssimenetelmää. Ajoitusten perusteella selvisi, ettei rakenne kuulunut Ravattulan kirkon alttariin, vaan kyse on kirkkorakennusta nuoremmasta kiveyksestä.

Rakenne on tutkimuksissa tulkittu keskiaikaisen ristin perustukseksi. Maahan, kirkon alkuperäisen alttarin paikalle, on kaivettu noin metrin syvyinen kuoppa, johon halkaisijaltaan noin 30–40 senttiä oleva puuristi on kivillä kiilattuna pystytetty. Sitä on maan päällä lisäksi tukenut noin 1,75 x 1,5 metrin kokoinen kivistä ladottu jalusta. Tukikiveyksen perusteella risti on ollut noin 3–4 metriä korkea.

Puuristi uusittiin useaan otteeseen

Ristin yksityiskohtaisemmasta ulkoasusta ei voida tehdä päätelmiä. Puun nopeasta lahoamista johtuen risti on uusittu samalle paikalle useaan otteeseen, mutta eri puulajista. Arkeobotanisti, FT Mia Lempiäinen-Avcin tekemien puulajianalyysien perusteella rakenteessa on käytetty ainakin mäntyä ja koivua. Ajoitustulosten perusteella risti on ensimmäisen kerran pystytetty paikalleen 1200-luvun loppupuolella pian kirkon hylkäämisen jälkeen, ja se on uusittu vielä ainakin 1500-luvun aikana.

– Arkeologinen havainto keskiajalta peräisin olevasta kookkaasta muistorististä on ainutlaatuinen Suomessa. Vastineita tavalle on muualta läntisestä Euroopasta, mutta siellä ristit tehtiin pääsääntöisesti kivestä. Ristin pystytys Ravattulaan jo 1200-luvulla kertoo katolisten tapojen nopeasta omaksumisesta Varsinais-Suomessa, Ruohonen sanoo.

Ympäristöönsä Aurajokilaaksoon läpi keskiajan näkynyt risti kertoo paikan keskeisestä merkityksestä vielä vuosisatoja kohteen hylkäämisen jälkeenkin. Ristin tehtävä oli muistuttaa paikan kirkollisesta luonteesta ja osoittaa entisen kirkon ja kirkkomaan paikka. Ristin kunnossapito ja uusiminen päättyi todennäköisesti 1600-luvulla, jolloin viimeisistäkin katolisista tavoista pyrittiin Suomessa eroon. Ristejä ryhdyttiin pystyttämään vanhojen kalmistojen ja kirkkojen paikoille jälleen 1700-luvun lopulla ja erityisesti 1800-luvulla, mutta Ristimäelle ei tällaista enää tehty.

Ravattulan Ristimäen muistorististä ei ole säilyneitä asiakirjalähteitä tai siitä kertovaa perimätietoa. Konkreettisten jälkien kadotessa ja lopulta muistikuvien hämärtyessä paikalla sijainneesta rististä jäi jäljelle ainoastaan mäen monitulkintainen nimi, Ristimäki. Tutkimuksen perusteella tämä nimi on peräisin kirkon muistoksi pystytetystä korkeasta rististä.

Tutkimustulokset on julkaistu Zeitschrift für Archäologie des Mittelalters ja Suomen Museo -lehdissä.

Kyseessä on osa laajempaa, Turun yliopiston arkeologian oppiaineen koordinoimaa Ravattulan Ristimäki -tutkimushanketta. Rakenteen ikää valaisseet luonnontieteelliset ajoitustulokset on teetetty Alfred Kordelinin säätiön rahoittamana.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)