Legendaarisen Leonard Cohenin kuolemasta tuli marraskuun alulla kuluneeksi kolme vuotta, mutta kanadalaisen musiikin nero ei ole jättänyt meitä. Mies mörisee postuumisti julkaistulla Thanks for the Dance -levyllä yhdeksän biisin ja vajaan puolen tunnin verran.

Postuumista Cohen-levystä on kiittäminen runoilija-laulajan poikaa Adam Cohenia, joka on itsekin tehnyt erinomaisen sydämeenkäypiä lauluja. Hän on muokannut Cohenin viimeiseksi jääneen levyn You Want it Darker ylijäämäbiiseistä nyt kuullun kokonaisuuden. Esimerkiksi biisien sävellyksistä iso osa on syntynyt vasta Leonardin kuoleman jälkeen.

Adam Cohen on kutsunut studioon soittamaan kovan luokan muusikoita, jotka täydentävät Leonard Cohenin lauluraitoja. Mukana olleet muusikot ovat kovan luokan muusikoita. Mukana on tyyppejä, jotka ovat aiemmin keränneet kannuksia esimerkiksi sellaisten bändien riveissä kuin The National ja Arcade Fire.

Thanks for the Dance on kaunis jälkikirjoitus Cohenin 1960-luvulta 2010-luvulle kestäneelle uralle muusikkona. Se on erinomaista jatkumoa Cohenin uran viimeisinä vuosina julkaistuille albumeille. Thanks for the Dances muistuttaa myös siitä, että Cohenin tuotannossa taso ei loppunut julkaistuihin kappaleisiin. Ainakin puolet nyt julkaistuista kappaleista olisi kelvannut mille tahansa Cohenin 2000-luvulla julkaistuille levyille. Vaikea mennä arvailemaan, mutta luultavasti osa Thanks for the Dance -levyn materiaalista on pudonnut levyltä pois vain pituutensa vuoksi. Esimerkiksi runsaan minuutin kestävä The Goal on sellainen, enemmän biisin hahmotelma kuin loppuun asti hiottu kokonaisuus. Hajanaisista palasista olisi voinut muodostua hyvin sekava kokonaisuus, mutta Adam Cohenin johdolla on luotu kokonaisuus, joka kuulostaa Cohenin myöhäiskauden levyltä.

Cohenin uran huomioiden levyn herkin hetkin biisi on levyn nimiraita. Se on kuin kaikkien Cohen-fanien kollektiivinen kiitos miehelle vuosikymmenten jälkeen. Mutta Cohenin itsensä laulamana.

Thanks for the Dancen jälkeen on kylläisen haikea olo. Sen jälkeen ei kaipaa enää lisää jälkikirjoituksia Cohenin uralle. Mies on meidät jättänyt, mutta musiikki elää. Tai kuten Cohen itse sanoi jo 1970-luvulla Chelsea Hotel #2 -biisissä. We are ugly but we have the music.

Ilkka Lappi