Turun Vinttikoirakerhon ylläpitämä Vätin vinttikoirarata on ollut osa alueen historiaa jo liki viidenkymmenen vuoden ajan. Rata aukesi vuonna 1971 ja on yksi Suomen kuudesta vinttikoiraradasta.

– Rata on alun perin ollut nurmea, mutta muutettu hiekkaradaksi. Turun Vinttikoirakerho perustettiin vuonna 1968 ja ensimmäinen rata sijaitsi Artukaisissa, mutta Vätin radan valmistuttua siirryimme tänne, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Talvitie.

Juoksuradalla koirat pinkovat kiskoilla kulkevan moottoroidun konevieheen perässä. Muovinauhoista tehty viehe villitsee koirat siinä määrin, että jo radalle kaartavissa autoissa alkaa vimmatunlainen haukunta. Koirien into ja juoksun hurma ei jää radan laidalla seisovalle epäselväksi.

– Vinttikoirille on pääasia, että viehe liikkuu. Myös muut sellaiset koirarodut, joilla on vahva vietti, lähtevät helposti liikkeen perään, oli se sitten lehti tai jokin muu, Talvitie kuvailee.

– Vinttikoirarotuja on kolmetoista ja roduilla on erilainen tapa metsästää. Whippetit ottavat vieheen kiinni ja jäävät retuuttamaan sitä, mutta monien muiden kiinnostus lakkaa heti, kun liike pysähtyy.

Vätin radalla järjestetään kilpailuja, erilaisia tapahtumia ja jokaviikkoiset treenit. Kilpamatkat ovat 280 ja 480 metriä. Harjoituskausi kestää säistä riippuen kesäkuusta syyskuun puoliväliin. Rataharjoitukset ovat avoimia kaikille koiraharrastajille.

– Me emme ole roturasisteja, tänne ovat tervetulleita kaiken rotuiset koirat. Toki jos juoksijoita on paljon, vinttikoirat saavat juosta ensin, mutta koskaan emme ole joutuneet ketään pois käännyttämään, Talvitie iloitsee.

Ratajuoksu vaati koiralta kovaa kuntoa ja harrastuksena omistautumista.

– Kilpailevan koiran yleiskunnon ylläpitäminen vaati paljon, eikä se tapahdu vain täällä radalla. Tarvitaan paljon juoksuharjoitusta erilaisissa maastoissa, jotta kroppa ja lihakset kehittyvät. Monet kiinnittävät huomiota myös harrastusta tukevaan ruokintaan.

Turun Vinttikoirakerhossa on jäseniä 130. Rataa talkoovoimin pyörittävä aktiivien joukko on pienempi, mutta sitäkin innokkaampi.

– Tänä kesänä treeneissä on juossut viitisenkymmentä koiraa, mikä on aika paljon. Vinttikoirien ja etenkin pienten rotujen suosio on noussut viime vuosina.

Talvitiellä itsellään on kolme venäjänvinttikoiraa. Tällä kertaa radalla mukana on kaksivuotias Miska, joka harrastaa ratajuoksun sijaan näyttelyitä. Miska yllättää kuitenkin omistajansa ja muutkin paikallaolijat pinkaisemalla vieheen perään pienen empimisen jälkeen.

– Itselläni ole koskaan ollut ratakisakoiraa. Nautin silti olla mukana tapahtumissa ja seurata hienoja juoksusuorituksia. Täällä tapaa tosi kivoja, samanhenkisiä ihmisiä. Venäjänvinttikoirat ovat minulle se juttu, en voisi kuvitella toista rotua, Talvitie tiivistää.

Hannele Sivonen