Hän sinne eeltä lähti

luo siellä odottaa,

On hellä johtotähti

Lähemmäs Jumalaa.

Turun Räntämäen kaupunginosassa sijaitseva kaunis keskiaikainen Maarian kirkko oli täpötäynnä. Kaikki Dan-Ola Eckermania (1964–94) viimeiselle matkalle saattamaan saapuneet eivät edes mahtuneet sisälle kirkkoon. Eletään alkukesää vuonna 1994. Nuoren urheilijan elämä päättyi aivan liian varhain.

Vaikka maalivahtikuninkaan poismenosta tuli kesällä täyteen 25 vuotta, Eckermanin traagisista kohtaloa muistellaan yhä. Veikkausliigan legendan muisto elää vahvana.

Vielä 1980-luvun lopulla Eckermanin elämä hymyili. Turun Palloseuran lahjakkaan maalivahdin ura oli vahvassa nousussa. Turkulaiset amatöörit olivat jopa voittaneet Milanon miljonäärit ikimuistoisessa ottelussa syksyllä 1987. Suomen maajoukkueeseen oli nousemassa Aurajoen rannoilta urheilullinen lahjakkuus.

– Voima, nopeus, kimmoisuus ja reaktiokyky tekivät Eckermanista loistavan maalivahdin. Dani oli fyysisesti superkova, henkisesti hienoin pelaaja, jonka olen koskaan kohdannut. Hän oli joukkueen suosituin persoona. Danissa oli kaikkea sitä, mitä kaikki olisivat halunneet olla, kertoo valmentaja Heikki Suhonen.

Eckerman oli maalivahdin roolissaan aikaansa edellä.

– Dani oli loistava pelaamaan jalalla. Hän osasi pelata myös kenttäpelaajana. Jos silloin olisi ollut jo sääntö, että maalivahti ei saa ottaa palloa käsiinsä oman pelaajan palautuspallosta, Dani olisi ollut Olli Huttusen kanssa ihan omassa luokassaan. Meillä oli diili, että Dani saa jallittaa hyökkääjiä niin kauan kun onnistuu siinä. Kupittaalla tuli sitten pallonmenetys omalla rangaistusalueella. Dani nosti käden ja huusi: "Hese, se oli siinä!". Ei tarvinnut edes muistuttaa sopimuksesta.

Eckermanin tavoitteet olivat korkealla. Dani halusi päästä ennemmin tai myöhemmin pelaamaan ulkomaille. Tavoitteellisen turkulaisen opiskelutkin Turun kauppaopiston jalkapallolinjalla olivat edenneet hyvin.

– Dani oli joukkueen toiseksi nopein pelaaja Kimmo Tarkkion jälkeen. Hänessä oli sähinää ja lihasmassaa. Dani oli yksi kentän hahmoista Milanossa. Jos hän ei ottelun jälkeen saanut tarjouksia ulkomailta, ainoa syy oli varmaan hänen pituutensa. Se oli Suomessa riittävä, mutta kansainvälisille kentille Dani oli ehkä hiukan liian lyhyt.

Nuori urheilullinen kaveri oli ihastunut kauniiseen Tuulaan. Pari oli asustellut nuorempana samoilla nurkilla Ilpoisten kaupunginosassa. Vähän aikaan ehdittiin jo silloin seurustellakin, mutta vasta vuosia myöhemmin pari löysi toisensa uudestaan. Vuonna 1988 mentiin kihloihin ja seuraavana vuonna Tuula ja Dani vihittiin.

Perheen esikoinen ja ainoaksi jäänyt lapsi Eemeli syntyi vain kolme kuukautta aikaisemmin, kun isälle tuli mystisiä terveydellisiä ongelmia.

– Dani sai ensimmäisiä oireita alkukesästä 1991. Hän harjoitteli äärimmäisen paljon ja oli huippukunnossa. Siksi Dani ihmettelikin väsymystään, koska se oli hänelle täysin poikkeuksellista. Dani ehti pelata vielä alkukaudesta muutaman ottelun tietämättä olevansa vakavasti sairas, muistelee Tuula Eckerman.

Kun vaivat eivät hellittäneet, Dani meni tarkempiin tutkimuksiin. Kaulan imusolmukkeeseen ilmestynyt patti herätti epäillyksiä.

– Saimme tietää, että Dani sairastaa leukemiaa eli verisyöpää.

Kyseessä oli Burkittin leukemia-lymfooma, harvinainen pahanlaatuinen veritauti, josta selviämisen mahdollisuudet tiedettiin olevan 1990-luvulla pienet. Nykyään tehokkaammat hoitomenetelmät ovat parantaneet tuloksia. Ennusteet ovat hieman parempia kuin vuosikymmeniä sitten.

– En ole jälkeen päin juurikaan miettinyt, olisiko Dani selviytynyt nykyisillä hoitomenetelmillä, koska se ei olisi tilannetta muuttanut. Silloin kuitenkin kaikki mahdollinen tehtiin, muun muassa haettiin sopivaa luuydintä Englannista asti. Danille tehtiin luuydinsiirto, joka ensin auttoi, mutta toi mukanaan paljon erilaisia komplikaatioita.

Kun ongelmat alkoivat, olivat Danin joukkuekaverit tukemassa. Heille Tuula on vieläkin hyvin kiitollinen. Rajamäki, Suominen, Heikkinen, Laaksonen, Sulonen, Hännikäinen, Nieminen, Jalo…ja tässä vain osa Danin silloisista pelikavereista.

– Tepsin pojille annan täyden kympin, aivan mahtavaa porukkaa. Pelaajat kävivät usein katsomassa kotona ja soittivat, myös sairaalassakin vierailivat. Se oli Danille ja minulle suurenmoinen asia. Kävin joskus harjoituksissa pyytämässä, että pojat kävisivät sairaalassa luovuttamassa trombosyyttejä. Niinpä pelaajat, kenellä oli mahdollisuus luovuttaa veren sopivuuden takia, kävivät sitä luovuttamassa.

Valmentaja Suhonen muistaa hyvin, miten joukkue reagoi kuullessaan Danin vakavasta sairaudesta.

– Koko joukkue masentui Danin sairastuessa. Muistan myös, kun olin Myyrmäen hallin avajaisottelussa pelaajana. Siellä kerroin Danin sairastumisesta. HJK:n Jallu Rantanen reagoi heti ja laittoi hatun kiertämään. Toin mukanani Danille ja Tuulalle 2 700 markkaa. Jokainen pelaaja lahjoitti satasen.

Sairautensa aikana Dani ei käynyt katsomassa TPS:n otteluita Kupittaalla. Juha-Pekka Jalon matsiselostukset välittyivät kuitenkin radion välityksellä. Kerran Eckermanin kotiin tuli yllätysvieraita.

– TPS voitti Suomen cupin 1991 ja pelaajat tulivat suoraan Helsingistä meille näyttämään Danille voittopokaalia. Kerran koko maajoukkue Jari Litmasen johdolla vieraili sairaalassa tervehtimässä Dania.

Sairastumisen jälkeen meni vielä kolme vuotta ennen kuin Danin elämä tuli päätökseen.

– Ajoittain oli parempia päiviä ja hyväkin hetkiä. Syntyi jopa usko, että tästä vielä selvitään. Lääkäritkään eivät todenneet, että elinaikaa olisi enää vähän jäljellä. Aika oli osin raskasta, mutta myös armollista. Dani sai viettää paljon aikaa kotona Eemelin kanssa. Asuimme omakotitalossa, jonka yläkerrassa asuivat vanhempani. Apu oli aina nopeasti läsnä, jos Dani tarvitsi alakerrassa apua. Myös Danin vanhemmat auttoivat aina, kun oli tarvetta.

Eemeli oli vain kolmen vanha, kun Dani kuoli. Hänelle on jäänyt isästään vain vähäisiä lapsuusajan muistoja.

– Kaikkein raskainta oli, kun Dani ymmärsi sen, että hän ei ehdi nähdä Eemelin kasvavan. Dani tykkäsi lapsista, pelleili ja touhusi Eemelin kanssa kaikenlaista.

Lopulta koitti vuoden 1994 loppukevät.

– Dani oli vielä pääsiäisen kotona. Hänelle nousi kuume ja Dani joutui lähtemään sairaalaan huhtikuun alkupäivinä. Sen jälkeen hän ei enää palannut kotiin. Kaksi viimeistä viikkoa meni teho-osastolla. Muistan, miten sen osaston henkilökunta, missä Dani oli ollut pitkään hoidettavana, itki kuullessaan Danin kuolemasta.

Sairaudestaan huolimatta osaston ilopilleri oli aina ollut ystävällinen, iloinen ja kaikkien kaveri. Suhonen on tismalleen samaa mieltä.

– Kukaan ei ole koskaan sanonut Danista pahaa sanaa, ei kukaan. Hän oli täydellinen joukkueurheilija, arvostettu pelaaja, joka tuli toimeen omien ja vastustajien kanssa. Täydellinen esikuva kaikille pikkujunnuille.

Vastustajapelaajien arvostuksesta kertoo paljon myös Suhosen kertoma seuraava tapahtuma.

– Kun Dani kuoli, HJK:n pelaajat Jallun johdolla järjestivät muistokonsertin Kallion kirkossa. Esiintyjinä olivat Anu Hälvä, Pave Maijanen ja Ressu Redford. Kirkko oli loppuunmyyty. Tuotto meni kokonaisuudessaan Danin perheelle.

Tuula on Dania hoitaneen Turun yliopistollisen keskussairaalan verisairauspotilaiden hematologian osaston (entinen osasto 015) kummi.

– Danin muistoksi järjestettiin kerran hyväntekeväisyysottelu Kupittaalla. Yllätykseksemme yleisöä saapui todella paljon. Ottelun tuotto meni kummitoimintaan. Me kummit kokoonnumme joulun aikaa ja vierailemme osastolla. TPS:n pelaajia on aina ollut mukana. Osa heistä on tietysti niin nuoria, että eivät ole koskaan nähneet Dania, mutta tietävät, kuka hän oli. Tämä lämmittää mieltäni ihan järjettömästi. En osaa sanoin kuvata, kuinka paljon tätä perinnettä arvostan.

Eckermanin siunaustilaisuudesta tuli monelle ikimuistoinen. Koko joukkue oli paikalla. Osa pelaajista kantoi Danin arkkua. Pari päivää myöhemmin joukkuekaverit pelasivat hienon ottelun HJK:ta vastaan, ikään kuin Danin kunniaksi. Ottelun alussa vietettiin hiljainen hetki maalivahtikuninkaan muistoksi.

Hautajaisissa oli myös ex-valmentaja Suhonen, joka oli saanut aikaisemmin seurastaan potkut.

– Hautajaisista muistan suuren surun. Pastori Hannu Hurme suoritti siunauksen, ja kertoi sen olleen elämänsä kovimman paikan. Hurme oli ollut Danin rippipappi, kastanut Eemelin ja sitten lopuksi tuli Danin hautaan siunaaminen.

Vanhan Tampereentien liikenne katkaistiin, kun hautaussaattue siirtyi läheiselle Maarian hautausmaalle. Kiviaidalla aidattu pieni alue on Turun tunnelmallisin. Sinne haudataan nykyään vain harvakseltaan. Danin hyvin hoidettu ja kukilla koristeltu viimeinen leposija on paikka, jossa Tuula ja Eemeli vierailevat usein.

Hannu Tuominen