Teatterineuvos Tapio Hämäläinen (1922–2008) on edelleen eräs Suomen tunnetuimmista elokuva- ja televisioäänistä. Syynä ei ole varsinaisesti elokuvien ja sarjojen valtava määrä, vaan ne tietyt ikimuistettavat roolit niissä. Hämäläinen astui valkokankaalla suoraan valokeilaan vuonna 1955, sillä hänen debyyttinsä oli Tuntematon sotilas. Sotamies Salon rooli poiki sen jälkeen Sven Tuuvan veljen roolin vuonna 1958, Pojat -elokuvan opettajan roolin vuonna 1962 sekä rakennusmestari Hellbergin tulkinnan klassikossa Täällä pohjan tähden alla vuonna 1968. Kolme neljästä oli Edvin Laineen ohjauksia, vain Pojat oli Mikko Niskasen käsialaa.

Koko kansan tietoisuuteen Hämäläinen ponnahti kuitenkin vasta näiden elokuvaroolien jälkeen. Vuodesta 1969 televisiossa pyöri perhesarja Naapurilähiö, jonka toisen perheen pää oli Hämäläisen tähdittämä Väinö Sarpamaa. Vuonna 1976 hän hyppäsi vauhdissa mukaan kaikkien aikojen kolmanteen Uuno Turhapuro -elokuvaan nimihahmon appiukoksi ja loppu onkin sitten elokuvahistoriaa.

Voldemar Tuurasta kehittyi vuosien varrella vuoristoneuvos Tuura, jota Uuno vetää höplästä aina tilaisuuden tullen. Kaikkiaan näitä Tuura-rooleja kertyi vuoteen 2004 mennessä peräti 17. Ei ihme, että Hämäläinen välillä kyllästyi näihin rooleihin. Jos varttuneempi väki oppi tuntemaan Hämäläisen tuotannon, saivat myös lapset osansa hänestä. Hän nimittäin antoi Muumilaakson tarinat -sarjassa äänensä niin Hemulille, Mörkölle kuin kyläpoliisillekin.

Ettei näyttelijänurasta tulisi liian yksipuolista kuvaa, pitää muistaa, että Hämäläinen teki laajimman päivätyön suomalaisissa teattereissa. Hän opiskeli näyttelijäntyötä Eino Salmelaisen kurssilla vuosina 1940–41. Ura alkoi Helsingissä Elannon Näyttämöllä ja eteni vuodesta 1951 lähtien Jyväskylän, Kemin, ja Kuopion kautta Hämeenlinnan kaupunginteatteriin.

Sitten kutsuivat isommat näyttämöt.

Tampereen Työväen Teatterista hän siirtyi Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1965. Vuonna 1979 Hämäläinen vaihtoi uransa ehtoopuolella Helsingin Turun kaupunginteatteriin, jossa hän näytteli viimeiset kuusi vuotta ennen siirtymistään eläkkeelle. Hämäläinen sai arvostetun teatterineuvoksen arvonimen elämäntyöstään vuonna 1997.

Hänen aviopuolisonsa Aino Räty-Hämäläinen toimi puolestaan Turun kulttuuritoimenjohtajana vuosina 1979–83 ja julkaisi miehensä muistelmat Pohja se on miunkii säkis vuonna 2000.

Heikki Möttönen