Ritva Juhanto (1937–2000) oli Turun kaupunginteatterin todellisia luottonäyttelijöitä vuosikaudet. Hänen uransa alkoi Turussa jo vuonna 1963 ja se jatkui samassa talossa harvinaisen kauan, aina vuoteen 1997 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Rupeama on todella pitkä, sillä monet näyttelijät vaihtoivat teatteria varsinkin takavuosina hyvinkin tiuhaan tahtiin. Juhanto pääsi Turussa Kalervo Nissilän johtamaan vastavalmistuneeseen, siihen aikaan Suomen moderneimpaan teatteritaloon. Hän oli mukana sen jälkeen koko ”Kotkien kauden” sekä 1980- ja 90-lukujen vaihtelevat teatterivuodet.

Juhanto saapui Turkuun Lahden kaupunginteatterista yhdessä aviomiehensä Kapo Manton kanssa, joka myös kuului kaupunginteatterin vakiokalustoon aina kuolemaansa asti. Ennen Lahtea Juhanto ehti näytellä lyhyemmissä pätkissä myös Oulun, Kotkan ja Joensuun kaupunginteattereissa. Juhanto ja Manto avioituivat vuonna 1956. Samana vuonna syntyi Kotkassa heidän lapsensa Erja Manto, josta tuli myös näyttelijä, mutta ennen kaikkea tunnettu imitaattori ja ääninäyttelijä. Hän imitoi 1990-luvulla Iltalypsyssä ja 2000-luvun puolella Itse valtiaissa menestyksellä lähes kaikkia tunnetuimpia naispoliitikkojamme.

Näyttelijäpariskunta asettui Turussa asumaan Hämeenkadulle Ravintola Hämeenportin taloon. Siellä asui samanhenkistä väkeä muutenkin, eli muitakin näyttelijöitä ja kulttuuriväkeä.

Eräs Juhannon tunteikkaimmista rooleista kaupunginteatterissa osui vuoteen 1978, kun hänen aviomiehensä oli menehtynyt juuri vuoden 1977 marraskuussa. Kyseessä oli Pekka Milonoffin ohjaama Pako. Monille on jäänyt mieleen myös vuonna 1983 ensi-iltansa saanut Henrik Ibsenin tekstiin perustuva Koko maailman ihanuus - John Gabriel Borkman. Juhanto näytteli siinä nimikkohenkilön katkeroitunutta vaimoa. Näytelmän ohjasi Taisto-Bertil Orsmaa.

Juhanto näytteli myös useissa elokuvissa sekä esiintyi radiokuunnelmissa. Ensimmäisen filmiroolinsa hän teki vuonna 1954 vain 16-vuotiaana Roland af Hällströmin Putkinotkon Saarana. Rakastunut rampa kuvattiin lähes kokonaan Turussa. Kuvauksia tehtiin muun muassa Raunistulassa ja Hirvensalossa. Juhannon rooli oli povaaja Signe Lundellin hahmo.

Juhanto oli mukana myös vuonna 1980 valmistuneessa Tulipäässä. Hän oli Algot Untolan elämästä kertovan elokuvan Kurttuska. Ritva Juhanto palkittiin vuonna 1994 Teatterijärjestöjen keskusliiton kultaisella ansiomerkillä 40:stä ansiokkaasta palvelusvuodesta alalla.

Heikki Möttönen