Heikki Alho oli niin Turun kaupunginteatterin näyttelijä, kuin vaan olla ja voi. Hänen juurensa johtavat Vakka-Suomen keskukseen Uuteenkaupunkiin. Paikallisen sepän poika aloitti näyttämöuransa harjoittelijana kotikaupunkinsa teatterissa vuonna 1954. Vuonna 1955 hän siirtyi Ouluun, jossa näytteli aina vuoteen 1958 asti.

Seuraava etappi oli Riihimäki, jonka paikallisessa teatterissa ura jatkui vuoteen 1961 asti. Riihimäen jälkeen Alho teki jokusen vuoden harrastelijateatterityötä, kunnes vuonna 1967 hän sai kiinnityksen Turun kaupunginteatteriin. Siitä syntyi pitkä liitto näyttelijän ja teatterin kesken.

Kun Kalle Holmberg ja Ralf Långbacka tulivat uudistamaan Turun kaupunginteatteria vuonna 1971, oli teatterin näyttelijäkaartissa jo ennestään muun muassa Alho, Ilari Paatso ja Juha Muje. Heistä kaikista tuli osa Seitsemän veljeksen menestystarinaa. Heikki Alhosta tuli lopulta Simeoni, joka oli hieman viinaan menevä saita saarnamies.

Syyskaudella 1972 ensi-iltansa saanutta näytelmää esitettiin kolmen vuoden aikana lähes 240 kertaa ja menestys oli ennennäkemätöntä. Seitsemässä veljeksessä olivat mukana myös teatterin uusimmat kassamagneetit Heikki Kinnunen, Vesku Loiri ja ennen kaikkea Esko Salminen.

Alho näytteli Turussa monessa muussakin klassikossa. Kotimaisissa näytelmissä hänet nähtiin lavalla Jääkärin morsiamen Mikkona, Putkinotkon Juutaksena ja Nummisuutarien Topiaksena. Samppalinnan kesäteatterissa hän tulkitsi ikimuistoisen Ryysyrannan Joosepin roolin.

Hänen repertuaariinsa kuuluivat myös ulkomaiset klassikot, kuten Romeon ja Julian Isä Lorenzo tai Yksi lensi yli käenpesän mielisairaalapotilas Randall Patrik McMurphy. Jälkimmäisen roolinhan Jack Nicholson tulkitsi valkokankaalla vuonna 1975. Klassikko oli myös Woyzeckin nimirooli samannimisessä saksalaisen Georg Büchnerin kirjoittamassa näytelmässä.

Alho oli ennen kaikkea teatterinäyttelijä, mutta oli hänellä osia myös elokuvissa ja TV-tuotannoissa. Vuonna 1980 julkaistu Tulipää oli Algot Untolan elämänkerta, joka kertoi hänen Pietarin ajastaan. Alho veti siinä eturivin roolin Pikku-Puovalina. Tulipään tuotantoryhmä kahmi neljä Jussia, jotka tulivat naispääosasta, kuvauksesta, ohjauksesta ja koko työryhmän työskentelystä.

Vuonna 1992 tehtiin elokuva Pilkkuja ja pikkuhousuja, jossa Alholla oli konduktöörin rooli. Matti Ijäksen elokuva on tarina rentusta runoilijasta. 79-vuotias Alho viettää parhaillaan ansaittuja eläkepäiviään.